*Kukaan ei saa tietää*

209 9 1
                                    

BAD BOYS MAKES IT BETTER:

"Mä oon himas!" Huusi joku alakerrasta. Käänsin katseeni Martinukseen ja hän kääntyi katsomaan minua. Tässä vaiheessa tiesin, että kukaan hänen porukoistaan ei tiedä minun olevan täällä, joten tästä ei varmasti hyvää seuraa. Askeleet lähenivät ovea kohti, mutta hävisivät pian seinän toiselle puolelle. Huokaisin helpotuksesta. "Se oli Marcus." Martinus sanoo ja nousee sängyltä. Ihoni nousi kananlihalle. Onneksi Marcus ei avannut ovea, sillä olisi nähnyt ex:änsä velipuolensa kanssa. "Eikai se aijo sun huoneesee tulla?" Kysyin katsellen tuota hänen mennessä vaatekaapilleen. "Ei, joten voidaa tehä mitä huvittaa ;)" Martinus sanoo flirttailevasti. Pyöräytän vain silmiäni.

"Mennääks jo nukkuu? Kello on jo vähä yli 12." Tuo kysyy minulta samalla laittaen puhelimensa lataukseen. Nyökkään tuolle vastaukseksi ja nousin seisomaan sängyn päältä. Käänsin katseeni poikaa päin ja näin tuon naamassa oudon katseen. "Aatteliks noissa vaatteissa sitte nukkuu?" Tuo sanoo katsellen mustia reikäfarkkujani naurahtaen. "No onks parempii ideoit?" Sanon samalla laittaen hiussuikalettani korvani taakse. "Sä voit lainaa mult jotain paitaa, venaa." Poika sanoo ja kävelee vaatekaapilleen. Pian hän alkoi etsiä vaatekaapista minulle sopivaa paitaa. Siirrän katseeni kokonaan häneen ja päädyn tuijottamaan hänen ruskeita silmiään. "Täs, tää onki mulle jo vähä pieni." Poika sanoo ojentaen minulle valkoisen t-paidan. Paita haisi voimakkaasti röökiltä, mutta en jaksanut välittää. "Kiitti." Sanon ja hymyilen.

Katsoin poikaa, jotta hän ymmärtäisi kääntyvänsä, kun vaihdan vaatteitani. Tuo virnuili minulle takaisin vastaukseksi, mutta kääntyi pian. Riisuuduin nopeasti ja puin tuon antaman paidan. Paita ylettyi reisiini asti ja näytti ylläni mekolta. "Voit kattoo nyt." Sanon. Martinus kääntää katseensa minuun. "Damn! Toi sopii sulle, saat pitää ton." Tuo sanoo naurahtaen. Hymyilen pojalle takaisin. Martinus riisui paitansa pois ja yritin olla katselematta. Pian kuitenkin Martinus tuli seisomaan viereeni, jolloin katseemme kohtasivat ja siitä syttyi kiusallisuus. Onneksi Martinus kääntyi pian poispäin ja meni sängylleen makaamaan rikkoen samalla parin sekunnin akwardin hiljaisuuden.

"Tuuksä?" Martinus sanoo katsellen minua. "Uhm, nukutaaks me samas sängys?" Kysyn nostaen kulmakarvojani. "No näkyyks muit sänkyi?" Martinus sanoo naurahtaen. Huokaisin ja lähdin kävelemään sängylle. Pakko se oli kestää. Menin sängyn reunalle makaamaan mahdollisimman kauas pojasta. Tunsin kuitenkin hetken päästä lämpimät kädet vyötäröni ympärillä vetäen minua kiinni takana makaavaan henkilöön. Ei varmaan kestä kauaa miettiä keneen? Nyt pääni oli Martinuksen lämpimässä rintakehässä ja kuulin tuon hengittävän korvan juureeni. En yrittänyt rimpuilla siitä pois. Jokseenkin outoahan tämä oli, mutta oloni tuntui turvalliselta tämän vierellä, en tiedä mistä se johtui? Ehkä joskus saisin tietää hänestä lisää tulevaisuudessa? Hymähdin ajatuksilleni. Suljin silmäni ja nukahdin melkein heti tuon vierelle.

***********
Heräsin aamulla linnun lauluun. Hieroin silmiäni ja muistelin että olen Martinuksen luona. Nousin varovasti istumaan tuon kainalosta. En tiennyt paljonko kello on joten menin etsimään puhelintani takintaskustani. En ollut koskenut eilen puhelimeeni tapahtuneen jälkeen. Kaivoin takkini ja vaatteitteni taskuja ja löysin vihdoinkin puhelimeni. Näppäilin koodini ja näin paljon soittoja ja viestejä. Olin saanut vanhemmilta suurimman osan niistä ja muistin että en ollut kertonut heille missä olen ollut. "Vittu!" Huutokuiskasin ja aloin miettimään tekosyytä samalla kun luin muita viestejäni. Olin saanut monia viestejä kavereiltanikin mm. Avalta:

Päätin, että en kerro kenellekkään tapahtuneesta

Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou mettre en ligne une autre image.


Päätin, että en kerro kenellekkään tapahtuneesta. Onhan se nyt outoa että muut saisivat tietää minun kaltaisen tytön nukkumassa samassa sängyssä Martinuksen kanssa. Huokaisin. Katselin kelloa ja huomaan sen tässä vaiheessa olevan jo 7:30 ja muistelen, että tänään on vielä koulua. Et oo vittu tosissas?! Menin Martinuksen sängyn luo ja yritin saada hänet hereille. "Mitä?" Tuo kysyy aivan unenpöpperössä, hiukset sojottaen sekaisin joka suuntaan. "Meil on kouluu ja me myöhästytää!" Sanoin tuolle melkein paniikissa. Martinus otti puhelimensa latauksesta ja katsoi kelloaan. "Ei kiinnosta, eikä me enää ehitä ekoille tunneille." Tuo sanoi ja käänsi kylkeään. "Vittu tosissas, mr. Johannes tulee tappaa mut." Sanoin ja istuin sängyn reunalle. "Ei tuu, mä varmistan sen, tuu nyt tänne ;)" Poika sanoo virnuillen. Miten tuo jaksaa heti aamusta? "Miks?" Kysyin. "Me ehitää nukkuu viel." Martinus sanoo ja vetää minut tuon sängylleen. Pian hän alkaakin kosketella minun pitkiä ruskeita hiuksiani samalla, kun makaan kiinni hänessä. Suljen taas silmäni ja nukahdan uudelleen.

/663 SANAA. TOIVOTTAVASTI PIDITTE VAIK TÄS EI NYT HIRVEESTI TAPAHTUNU MITÄÄN. LUPAAN ET SEURAAVAS TULEE TAPAHTUU ENEMMÄN JA KIITOS KUN JAKSATTE LUKEE NÄIT!💞💞/

BAD BOYS MAKES IT BETTEROù les histoires vivent. Découvrez maintenant