Kauniita yhdessä||Yoonmin

4.MITÄ!?!?!?

Yoongin nk

Lähdin kävelemään kouluun toivoen näkeväni jiminin. Olin jo melkein koululla kunnes joku tarttui olkapäästäni. Se oli jimin.

-mä näin suranin mystoryn.
Poika sanoi surullisesti.

-nii mitä siitä?
Kysyin toista kulmakarvaa nostaen.

-no siis... Kun sä selvästi suret vielä sen tiiät kyl kenen perään ja sit sä.... Meet tekee jotain sen tytön kaa.
Jimin sai sanotuksi.
En tiedä mikä tunne mulla oli se taisi olla vihan, surun ja hämmennyksen sekoitus ja ripaus jotain muuta. Tulin vihaiseksi ja surulliseksi kun jimin mainitsi hoseokin tai no siitä ettei hän sitä juuri maininnut kun vaan "tiiät kyl kenen"

-niin no ei toi kyl mun ja suranin eka kerta ollu.
Sain vain sanotuksi tuon olisin varmaan alkanut itkemään, jos sanoisin sanaakaan liittyen hoseokiin.

Jatkoin matkaa koululle jimin perässäni. Heti koulun pihalle saavuttuani suran syöksyi syliini ja suuteli mua.

-eiks meil ollukki hauskaa eilen suga?
Suran kysyi kovaan ääneen, että varmasti hänen kaverinsa kuulivat. Nyökyttelin vaan suranille samalla koittaen etsiä jiminiä katseellani. En nähnyt poikaa missään varmasti hän oli mennyt jo sisälle.

-mun pitää mennä.
Sanoin suranille. Pussasin häntä nopeasti ja lähdin.  Näkn jiminin yhden luokan edessä ja menin hänen luokseen.

-Jimin... Mä oon pahoillani tost äskösest.
Sanoin katsoen poikaa, joka nosti katseensa silmiini puhelimesta.

-saathan sä olla sun tyttöystävän kaa iha millo vaa.
Poika sanoi ärsyyntyneenä.

-mut, mä tykkään susta.
Vastasin ajattelematta lempeällä äänellä. Onneksi lähistöllä ei ollut muita.

-MITÄ!?!?!?
Jimin huusi ja nauroin hänen reaktiolleen.

-pääsenks mä teille tänää?
Poika kysyi ujosti.

-joo varaudu vaa siihe et mun porukat huutaa mulle.
Vastasin naurahtaen. Jimin hymyili, mutta huomasin  hänen säälivän mua.

_______________________________________

Jiminin nk

Olimme menossa koulun jälkeen yoongille. Hän mainitsi matkalla haluavansa nähdä kotini, mutta en uskalla näyttää sitä rikkaalle pojalle kun hänen talonsa on varmaan kolme kertaa isompi.
Saavuimme yoongin talolle pihassa oli kaksi hienoa autoa ja yksi tyhjä paikka autolle.

-huh iskä ei oo kotona.
Poika mutisi hiljaa itsekseen.

Menimme taloon sisälle ja jostain huoneesta kuului huuto.

-tuliks sä yoongi!
Kuului nuoren miehen huuto.

-aha kuka toi on?
Mies kysyi yoongilta.

-Jimin mun kaveri.
Yoongi vastasi tylysti.

-sun pitäis opiskella. Eka sä tuot jonku mimmin ja panet sitä ku viimestä päivää ja sitte sä tuot jonku kaveris tänne.
Mies valitti tosi ärsyttävästi yoongille.

-Ekaks se mimmi on mun tyttöystävä ja toi paneminen ei ees ollu viel mitää ja tokaks oo kiltimpi mun frendille ja sillä on nimiki.
Yoongi vastasi töykeästi miehelle.

-onks selvä?
Yoongi lisäsi vielä uhkailevasti.

-joojoo noh mä oon ton isobroidi Chin.
Mies kääntyi katsoi minua ja tekaisi jonkun hymyn kaltaisen naamalleen.

Me menimme yoongin huoneeseen viettämään aikaa. Me juttelimme mukavia kunnes yoongin äiti tuli huoneeseen.

-Yoon... Ai sulla onkin kaveri no tulkaa molemmat syömään.
Nainen sanoi ja lähti heti takaisin alakertaan.

Menimme yoongin kanssa  ruokasaliin ja siellä kaikki istuivat jo pöydässä.

-no yoongi mitäs sait matikan kokeesta?
Yoongin isä kysyi.

-kasin.
Yoongi sanoi hiljaa katsoen lautastaan.

-Uhuh mitä sanoit puhu kovempaa poika.
Mies sanoi kiukkuisesti.

-kasin.
Yoongi sanoi kovempaa ja kohotti katseensa lautasesta pois. Huomasin pojan kasvoilla pelon ja pettymyksen. Mitä hän pelkäsi ja mihin hän oli pettynyt kasi on hyvä numero.

-YOONGI! Me ollaan puhuttu tästä sun pitää opiskella enemmän. Susta ei  tule mitään tolla opiskelun määrällä ei edes siivoojaa.
Mies huusi lyöden nyrkin pöytään.

-ottasit mallia velijestäs hän opiskeli ja sai pelkkiä kymppejä nyt hänellä on hyvä työ.
Mies jatkoi hymyillen yoongin velijelle.
Yoongi nyökytteli isälleen.

-pitäis varmaan polttaa ne sun kirjottamat laulut ja se hemmetin piano.
Mies mutisi jotain siemaillessaan viiniä.

-joo näin tehdään huomenna poltetaan ne typerät kirjotelmat takassa piano voidaan myydä.
Mies sanoi hymyillen samalla.

Yoongi nousi hitaasti seisomaan ja katsoi lautastaan. Kaikkien katseet kääntyivät häneen. Yoongi oli ihan hiljaa hetken. Pian hän löi molemmat kätensä pöytään.

-Mä en jaksa tätä paskaa enää, jos sä poltat mun biisit ja myyt mun pianon niin mä poltan tän talon niin, et te ootte tääl sisällä!
Pelästyin yoongin huutoa. En ajatellut hänen päästävän tuollaisia asioita suustaan, mutta tekihän minunkin mieli jotain huutaa hänen isälleen.

-yoongi rakas rauhotu jo.
Pojan äiti sanoi rauhoitellen.

Yoongin veli vihjasi jotain lääkkeitten ottamiseen, mutta se ei ollut kannattavaa sillä yoongi oli ottanut velijeään kauluksesta kiinni.

-Nyt loppu!
Pojan isä huusi, mutta yoongi ei kuunnellut.

Yoongi oli selkeästi vahvempi kuin iso velijensä, sillä chin ei päässyt pois yoongin otteesta. Yoongi tönäisi pojan maahan ja lähti huoneeseensa. Lähdin yoongin perään rauhoittelemaan häntä.