Legendat~Kuun kirous

Luku 2: Oranssit silmät

"Koulu on valtava" ihastelin Andrean näytettyä koulua pikaisesti. Andrea väläytti hymyn minulle. "tule, vien sinut rehtorin kansliaan" hän hoputti. Koulu alkaisi kymmenen minuutin kuluttua.

Kävelimme ja kääntyilimme käytävillä, kunnes tulimme oven eteen. Siinä luki "rehtorin kanslia."

"odotan tässä sinua" Andrea lupasi. Avasin oven ja astuin arasti sisään.

Vanha nainen käänsi katseensa minuun. "oletko sinä Cassie Woodward?" hän kysyi. Nyökkäsin. "tässä on lukujärjestyksesi" nainen kertoi hymyilleen ystävällisesti ojentaessaan sen minulle. Otin sen käteeni. "olen tämän koulun rehtori Hannah Allen" rehtori esitteli itsensä. Katsahdin vielä häneen ja sitten kävelin ulos rehtorin kansliasta.

"millä luokalla olet?" Andrea kysyi katsahtaen lukkariini. "olen-" aloitin. "olemme samalla luokalla, tule" Andrea hoputti ja alkoi vetää minua eteenpäin.

Pysähdyimme jonkun luokan eteen. "tämä on matikan luokka" Andrea kertoi ja vilkaisi ympärillemme. "Hei ra, tuu tänne!" hän huudahti. Käännyin katsomaan ketä Andrea tarkoiti.

Meidän luoksemme tuli hieman minua lyhyempi tyttö, jolla oli pyöreät silmälasit ja musta tukka. Hänen silmänsä olivat vihreät. "tässä on Alexandra" Andrea esitteli. Alexandra hymyili minulle ystävällisesti. "olen Cassie" kerroin. "mukava tavata Cassie, voinko sanoa sinua Cassiksi?" Alexandra kysyi. "voit" vastasin. "kuten varmaan kuulitkin, niin lempi nimeni on ra" Alexandra sanoi. "ai niin, minun lempinimeni on rea" Andrea kertoi minulle. "kivat lempinimet" kehuin. "herra Smith tulee" Andrea sihahti. "hän on matikan opettajamme" hän vielä lisäsi minulle.

Kävelimme luokkaan, kun herra Smith avasi sen. Alexandra ja Andrea istahtivat vierekkäin yhdelle takapulpeteista. Minä taas kävelin opettajan luo.

"olen uusi täällä" sanoin hänelle. Herra Smith vilkaisi minuun. "muistinkin, että Hannah mainitsi jotain sinusta" hän sanoi. "olen matikan opettajasi herra Smith" hän vielä kertoi ennen kuin vaati luokassa hiljaisuutta.

"meillä on tänään uusi oppilas, voisitko kertoa itsestäsi?" herra Smith kysyi. Nyökkäsin ja katsahdin oppilaisiin. "olen Cassie Woodward ja rakastan eläimiä" kerroin. "mene vaikka Chasen viereen istumaan" herra Smith ohjeisti ja osoitti kohti poikaa, jolla oli oranssit hiukset ja vihreät silmät.

Kävelin hänen viereensä ja istahdin penkille laittaen reppuni selkänojalle.

"avatkaa kirja sivulta 57" herra Smith käski. Kaivoin repustani penaalin ja odotin, kunnes hän antoi minulle kirjan ja vihkon. Kirjoitin vihkooni nimeni ja avasin kirjan oikealta sivulta.

Kelloi soi tunnin loppumisen merkiksi. Pakkasin matikankirjani, vihkoni ja penaalini reppuuni ja nousin pystyyn. Andrea tuli Alexandran kanssa luokseni. "tuu, me näytetään missä on seuraava tunti" hän hoputti.

Lähdin seuraamaan tyttöjä. Tunsin selässäni oudon tunteen. Katsoiko joku minua? Ei varmaan, kuvittelin vain. Tunne hälveni päästyämme luokasta.

Oli ruokatunti ja olin juuri astunut ruokalaan. Se oli valtava. Kävelin jonoon Andrea ja Alexandran kanssa. Viime tunnit olivat olleet ihan kivoja. Ensin oli ollut äikkää ja sitten biologiaa. Nappasin itselleni tarjottimen ja laitoin perunamuusia lautaselleni. Pian siinä oli myös makkaraa.

Istahdin Andrean ja Alexandran kanssa yhteen viimeisitä vapaana olevista pöydistä. "koulu loppuu seuraavan tunnin jälkeen, eikö olekkin mahtavaa" Andrea sanoi innostuneena. Minä ja Alexandra nyökyttelimme.

Tunsin uudestaan oudon tunteen selässäni ja käännyin. Chase tuijotti minua. Huomattuaan minut hän käänsi päänsä pois.

"miksi Chase tuijottaa minua?" kysyin käännyttyä takaisin pöytää päin. "ehkä hän on ihastunut sinuun" Andrea ehdotti. "ei varmaan ole, hänellä on tyttöystävä" Alexandra muistutti häntä. "ei kukaan Samanthasta tykkää" Andrea pälpätti. "se on hirveä" hän jatkoi. "nyt shus" Alexandra sihahti. "Samantha nylkee sinut elävältä, jos kuulee ton" hän sanoi. "kuka Samantha on?" kysyin. "hän on hirvein ihminen täällä koulussa" Alexandra selitti. "hän kiusaa ihmisiä ja on kuitenkin hyvin suosittu" Andrea jatkoi lausetta. "kuulostaa kamalalta" sanoin.

"Cass, minkälainen perheesi on?" Alexandra kysyi vaihtaen keskustelun aihetta. "olen perheeni ainut lapsi ja äitini on hyvin...kiireinen" kerroin. En tahtonut puhua äidistäni. "isäni kuoli kun olin yksitoista" jatkoin. "voi sinua parkaa" Andrea sääli silmät suurina.

Viimeinen oppitunti vierähti nopeasti ja pian koulu jo loppuikin. "nähdään huomenna" Alexandra huikkasi koulu pihalla. "kävelläänkö yhdessä" Andrea kysyi. Huomasin Chasen lähtevän silmäkulmassani. Tahdoin kysyä häneltä mikä hänen ongelmansa oli. "ei tänään, ehkä huomenna?" pahoittelin. Andrea nyökkäsi hieman pettyneenä. "nähdään" hän sanoi ja lähti tallustamaan kohti kotiaan.

Lähdin Chasen perään. "hän on nopea" ajattelin matkalla. Lopulta hän pysähtyi metsässä. Kuulin puskasta hänen edessään liikettä ja susi tuli sieltä esiin.

Piilouduin lähimpään puskaan mahdollisimman hiljaa silmät pelosta ammollaan. "mitä teet täällä" Chase kysyi sudelta vihaisen kuuloisena. "ei kuulu sulle" susi tuhahti. Katsahdin siihen pelästyneenä. ^Miten se osaa puhua?^ mietin. Kallistuin eteenpäin nähdäkseni paremmin, mutta se aiheutti Chase käännähti pelästyneenä ympäri ja huomasin hänen silmien värinsä muuttuvan oranssiksi. Tuijotin häntä puskasta ja tunsin yhtäkkiä hirvittävän kivun, joka vyöryi ylitseni.