Legendat~Kuun kirous

Luku 4: Pizza

Kävelin vihaisena Chasen taluttamama kohti heidän taloaan. En tahtonut mennä uudestaan sinne.

"minun pitää mennä kotiin" sanoin. Chase vilkaisi minuun. "et muuten mene" hän vastasi. "sinulle ei olla kerrottu kaikkea" hän selitti. "en välitä" tiuskaisin. "et osaa vielä hallita silmiäsi" Chase sanoi rauhallisesti. "silmiäni?" kysyin hämmentyneenä. "ne ovat keltaiset" Chase sanoi. "en välitä" tuhahdin. "älä ole lapsellinen Cass" Chase sanoi. "älä kutsu minua Cassiksi! Et ole ystäväni" huudahdin.

Saavuimme juuri talolle ja Chase vei minut sisälle omaan huoneeseensa. "et voi kidnapata minua" sanoin vihaisena. "tein sen jo joten... Mutta kuitenkin sinun pitää tietää enemmän ihmissusista" Chase sanoi. "ei minua kiinnosta tietää niistä" tuhahdin. "pääset sen jälkeen kotiin" Chase maanitteli. "hyvä on" huokaisin luovuttaneena. "on kaksi erillaista ihmissutta" Chase kertoi. "toinen ei pysty muuttamaan ihmisiä ja toinen taas pystyy tosin niitä on aika vähän" Chase jatkoi. "kuten varmaan arvasitkin niin olen yksi noin sadasta ihmissudesta, jotka kykenevät muuttamaan toisia" hän lisäsi. "kumpi minä sitten olen?" kysyin. Chase epäröi "en vielä tiedä." "voinko nyt lähteä" kysyin kärsimättömänä. "kohta" Chase lupasi. "aistimme, voimamme ja nopeutemme ovat isommat kuin ihmisillä" hän jatkoi. "äitini antoi tehtäväkseni kouluttaa sinua kun kerran muutin sinut" Chase tokaisi. "en kaipaa koulutusta" vastasin kuivasti. Olisinpa mennyt Andrean kanssa päivemmällä kotiin. "ilmoita jos tarvitset" Chase vastasi. Tuijotin häntä hölmistyneenä. Eikö hän välittänyt koulutuksestani? "ennenkuin menet niin muista, että voit helposti menettää hallintasi" Chase lisäsi ja antoi poistumismerkin.

Kävelin ulos hänen huoneestaan ja sitten koko talosta. ^Oliko tyhmää kieltäytyä koulutuksesta^ ajattelin. Enhän kuitenkaan osannut mitään ihmissusista kuin vain teoriaa? Kävelin metsässä ja tunsin kuinka tuuli siveli kasvojani. ^hetkinen^ ajattelin pysähtyen. ^minne suuntaan minun pitää mennä^ ajattelin kauhuissani.

Kuulin takaatani askelia ja lähdin vaistomaisesti pakoon. Askeleet muutuivat juoksuaskeleiksi. Ne saavuttivat minua! Kaaduin puunrunkoon maassa ja tömähdin mahaan. Olin varma, että kuolisin. Huomasin vasta nyt oudon tutun hajun takaatani.

"ootko sä kunnossa" kuului yläpuoleltani. "olen" vastasin ja nousin aristaen toista jalkaani. Huomasin Scottin. "ai se olitkin vain sä" sanoin nolostuneena. "sä unohit reppus meille ja päätin tuoda sen sulle" Scott sanoi. "kiitti" sanoin vieläkin nolostuneena ja lähdin harppomaan eteenpäin ottaen repun Scotilta.

"toi on väärä suunta" Scott huudahti perääni. "aha" vastasin ja pysähdyin. "mene tuonne suuntaan" Scott naurahti. Käännyin hänen osoittamaansa suuntaan ja lähdin uudestaan liikkeelle.

Menin huoneeseeni ja aloin tehdä läksyjä. Paitani oli mennyt likaiseksi kaaduttuani maahan metsässä. ^Tuo on yksi lempipaidoistani^ ajattelin surullisena.

Katsahdin läksyjen jälkeen kelloon ja tajusin sen olevan jo seitsemän. ^äiti tulee kahden tunnin kuluttua^ ajattelin harmissani.

Eteisestä kuului kolahdus ja pelästyin sitä. Nappasin kännykkäni ja piilouduin sängyn alle pelosta kankeana. Avasin tekstiviestit pelosta tärisevillä käsilläni. Valitsin äidin.

Aloin tuntea kipua, samallaista kuin muutuin viimeksi. ^tatkoittiko Chase hallinnan menettämisellä tätä^ ajattelin paniikissa. Tunsin alkavani muttua ja yritin näppäillä hätääntyneenä äidilleni viestiä: "SOS joku murtautuu taloomme." Sain juuri ja juuri lähetettyä sen, ennenkuin käsistäni tuli käpälät.

Kuulin huoneeni ulkopuolelta narahduksen. "onko kukaan kotona?" kuulin vieraan äänen. Pian oveni avautui ja näin kengät. Muutuin liikkumattomaksi pelosta.

Oveni sulkeutui ja rentouduin hieman. Ajattelin parhaani mukaan itseäni ihmisenä, mutta en muuttunut takaisin. ^sipuli^ ajattelin ärsyyntyneenä ja yritin uudestaan muuttua omaksi itsekseni.

Se onnistui ja pian olinkin jo ihminen. ^luojan kiitos^ ajattelin helpottuneena.

Ulko-ovi naksahti kiinni ja ryömin sängyn alta pois. Avasin varovasti oveni ja kurkistin siitä käytävällä. Ei mitään.

Tutkin nopeasti loputkin talosta ja kun olin varma, että kukaan ei enää ollut täällä menin hakemaan syötävää.

Avasin jääkaapin ja katsahdin sisään. "ei ole mitään hyvää" totesin. "pitää tilata pizzaa" puhuin itsekseni.

Avasin kännykkäni ja soitin lähimpään pizzeeriaan. "moi, tahtoisin tilata pizzan" kerroin, kun puhelimeen vastattiin. "mitä tahdotte?" puhelimessa oleva tyyppi kysyi. "hmm..otan Margaritan" vastasin. "selvä, osoitteesi?" tyyppi kysyi. "****s********" vastasin. "tuomme pizzasi pian" tyyppi ilmoitti ja lopetti puhelun.

Menin olohuoneeseen ja avasin Tvn hetkeksi. Katsoin sitä puoli tuntia. Ovikello soi.

^se on varmaan pizzani^ ajattelin ja menin avaamaan oven ottaen rahat mukaani. Annoin rahani ja sain pizzani.

Söin sen nälkäisenä ja menin tekemään kaikki iltavalmistelut. Sitten menin sänkyyni ja suljin silmäni. ^olipa hirveä päivä^ ajattelin ennen nukahtamistani.