Leevi ja Blade

Tärkeää

"So, where are we heading?" mies kysyi hymyillen ja katsoi peruutuspeilin kautta takapenkillä istuvaa poikaa. "Animals!" poika nauroi. "To animals!" mies toisti. Nainen katsoi heitä hymyillen.

------------------------------

Leevi

Heräsin keskellä yötä. Käteni tärisivät ja minua pelotti. Halusin puhua jollekin, mutta en halunnut herättää ketään. Otin puhelimeni yöpöydältä ja istuin vasten seinää. Selaan puhelintani. Whatsappissa huomaan, että joku onkin hereillä.

Kaspian

hei.. mun on pakko kysyy,
et ooks iha ok?

Joo, kai.

kai?

Pelottaa.
Pelottaa kuka se
tuntematon on..

ymmärrän.
onks muuten kaikki ok?

On, kiitos kysymästä.

eipä mitää

Hymyilen ja suljen puhelimeni. Ehkä nyt saan nukuttua. En kuitenkaa saanut. "Hei Lee" punatukka istui pöydälleni. "Blade" hymyilen. "Anteeksi, että olen täällä näin myöhään" Blade pahoittelee. "Ei se mitään" vastaan ja hymyilen pojalle. "Miten menee?" Blade kysyy. "Ihan hyvin" sanon. Blade nyökkää ja yskäisee.

"Onko kaikki hyvin?" kysyn. Blade hymyilee väsyneesti. "Tottakai" Blade vastaa. Katson poikaa hetken. "Miten koulussa menee?" Blade kysyy. "Ihan hyvin" vastaan. "Sinulla on siellä ystäviä?" Blade kysyy. "Joo" vastaan. "Hyvä" Blade sanoo helpottuneena. "Kuinka niin?" kysyn. "En halua, että olet yksin" Blade vastaa.

"En ole" sanon. "Kiva kuulla" Blade sanoo ja nousee seisomaan. "Mutta, kello on jo paljon. Annan sinun nukkua" Blade sanoo ja lähtee ovelle päin. "Selvä. Öitä, Blade" sanon. "Öitä Leevi" Blade hymyilee.

Ovelta kuuluu koputus. "Leevi?" äiti huhuilee. "Joo?" sanon. "Nouse ylös" äiti vastaa. "Joo" sanon ja nousen istumaan. Haukottelen ja nousen ylös. Puen, käyn vessassa ja lähden alakertaan.

Äiti kiiruhtaa taas ympäri taloa. "Onko sinulla kiire?" kysyn. "Hieman, joten ole nopea" äiti sanoo. "Voin mennä kyllä itsekseni" sanon. Äiti pysähtyy. "Ei, minä voin kyllä viedä" äiti sanoo. "Äiti.. osaan kyllä itsekin kouluun. Mene vain" hymyilen. "Huoh.. selvä. Kiitos" äiti sanoo ja pörröttää hiuksiani. "Hei hei, rakas" äiti sanoo eteisestä ja lähtee. "Hei hei" vastaan.

Ovi käy. Auto käynnistyy ja pian se kulkeekin pitkin tietä. Hymähdän ja alan syömään. Katselen ikkunasta ulos. Siellä sataa hieman lunta.

"Lee" kuuluu ääni takaani. Käännyn ja näen Bladen vihreät silmät. "Hei" hymyilen. "Huomenta" Blade hymyilee hieman. "Lee-" Blade sanoo, mutta puhelimeni keskeyttää tämän. Näytölle värähtää viesti.

Tuntematon:
Lee

Minä:
Mitä tahdot?

Tuntematon:
En MINÄ mitään halua, vaan sinä.

Minä:
Mitä tarkoitat?

Vastausta ei kuulu. "Lee?" Blade kysyy. "Öö.. niin?" sanon ja laitan puhelimen taskuuni. "Kaikki hyvin?" Blade kysyy. "Tottakai" vastaan. "No-" Blade aloittaa. "Myöhästyn pian jos en lähde!" sanon ja nousen äkkiä ylös. "Leevi! Minun pitää sanoa jotain" Blade sanoo vaivaantuneena. "Koulun jälkeen" sanon. "Anteeksi" sanon. "Ei se mitään, mutta tämä on tärkeää, joten puhutaan heti kun tulet" Blade sanoo. "Selvä" sanon ja kiiruhdan ulos ovesta.

Otan katoksen seinää vasten nojaavan pyörän ja lähden kohti koulua. Lunta sataa kasvoilleni. Pääsen koululle ajoissa. Lukitsen pyöräni ja juoksen ovesta sisään. Etsin luokkaa hetken, kunnes päädyn oikealle ovelle. Astuin sisään. "Huomenta Leevi" Kaisa hymyilee. "Huomenta" vastaan.

Istun paikalleni ja katson ympärilleni. Luokassa on melkein kaikki, paitsi Kaspian ja Minne. Pian kaksikko astelee sisään. Katson Kaspiania. Poika hymyilee. Hymyilen takaisin.

Opiskelemme muutaman tunnin, kunnes koulu loppuu. Lähden ulos ja menen kohti pyöräparkkia. "Leevi!" joku huutaa. Käännyn. Kaspian juoksee luokseni. "Hei" sanon. "Moi.. mä vaan- mä halusin kysyä, että oothan sä varmasti okei?" Kaspian sanoo. Hymyilen. "Mitä?" Kaspian kysyy. "Kiitos, että huolehdit, mutta olen kunnossa" vastaan. Kaspian nyökkää. "Oletko menossa kotiin?" kysyn. Kaspian nyökkää. "Ole varovainen" sanon. Kaspian hymyilee.

Poika lähtee takaisin, kohti parkkipaikkaa. Jatkan matkaani pyörälleni. Avaan lukon ja lähden lumisessa maastossa kohti kotia. Avaan oven ja astun sisään. "Lee?" Blade seisoo edessäni. Säpsähdän. "Säikäytit minut" naurahdan. "Anteeksi" Blade sanoo. "Ei se mitään, mutta sinulla oli asiaa?" sanon. "Joo-" Blade sanoo, kun ovi takanani aukeaa. Blade katoaa. "Hei" äiti hymyilee. "Hei" vastaan.

"Tulin nopeasti, sillä meidän täytyy lähteä" äiti sanoo. "Lähteä minne?" kysyn ihmeissäni. "Terapeutille" äiti sanoo hymyillen. Katson häntä ihmeissäni. "Miksi?" kysyn. "He voivat auttaa" äiti sanoo. "Auttaa? Missä?" kysyn. "Missä vain. Jos sinulla on jotain joka painaa mieltäsi, heille voi puhua" äiti sanoo. "Ei minua paina mikään" sanon. "Entäs eilen? Sinua pelotti" äiti sanoo. "Ei se ollut mitään erityistä" sanon.

En halua mennä. Ei minussa ole mitään vikaa..

"Tule nyt, kulta. Aika alkaa pian" äiti sanoo ja tarttuu käsivarteeni. "En halua" sanon. "Tules nyt" äiti sanoo ja avaa oven. "Äiti! En halua" sanon kovempaa. "Leevi.. et koskaan puhu minulle. Tämä voi auttaa" äiti sanoo hieman surumielisenä. "Auttaa mitä?" kysyn. "Sinun.. mieltäsi" äiti sanoo. "Minun mielessäni ei ole vikaa" sanon. "En minä sanonutkaan niin" äiti sanoo. "Miksi sitten menisin sinne, jos kaikki on hyvin?" sanon. "Kaikki ei ole hyvin. Minä näen sen" äiti sanoo.

Katson äitiä. En halua.. En halua..

"Okei.." myönnyn. "Kiitos" äiti hymyilee.

Lähdemme sitten autolla jonnekin. En tiedä minne. Äiti katsoo tietä mietteissään. Vihdoin pysähdymme matalan talon eteen. Tiilitalo edessämme näyttää vanhalta. Katson äitiä ihmeissäni. "Mennään" äiti hymyilee. Nielaisen.

Menemme taloon sisään. "Susanna?" oven takana seisoo vaaleahiuksinen nainen. "Hei Leevi" nainen hymyilee. "Et taida muistaa minua" nainen sanoo. Pudistan päätäni. "Olen Fiona. Puhuimme muutama vuosi sitten, kun.. no kun tapahtui se onnettomuus" nainen sanoo. Kaikki tapahtumat muodostuvat verkkokalvoilleni.

Haluan huutaa. Ja niin taidankin, koska Fiona ja äiti katsoo minua huolissaan. "Leevi?" äiti sanoo. Hengitän syvään. "Anteeksi" Fiona sanoo. "En halua.. en halua" sanon, paniikissa. "Leevi.. tämä voi auttaa" äiti sanoo. "Ei, ei. Kotiin, kotiin" sanon. "Leevi" äiti sanoo. Avaan oven. "Tahtoo kotiin" sanon.

"Leevi?" äiti sanoo hiljaa. "Kotiin. Yksin. Ei muita. Rauhaan" sanon. Se kuullostaa oudolta. Puheeni. Tuntuu, kun en puhuisi itse..

----------------------------

"So, what animals do you wanna see, Lee?" mies kysyi. "Big ones! Birds!" poika sanoi innoissaan. "Big birds! Good choice" mies hymyili. Poika hymyili onnellisena.