Mieleni sirpaleet

1

Hän katsoi minua niillä taianomaisillaan silmillään. Puiston taustahälinä vaimeni ympärillämme, oli vain me kaksi. Näin syvälle hänen silmiinsä, aina sieluun asti.

Hymy, jota hän hymyili minulle, oli niin viaton. Oisipa hän tiennyt, mikä oikeasti olin. Olin sisältä kuin hirviö. Satutti tietää, että jonain päivänä särkisin hänen sydämensä ja lähtisin. Kuin ruusu, jolle ei anneta yhtään vettä, hän kuihtuisi kasaan. Pudottaisi tummat terälehtensä huutaen apua.

Keveä tuuli pyyhkäisi tytön tummanruskeita hiuksia, pörröttäen niitä. Hän kyllästyisi minuun lopulta, se oli sanomattakin selvää. Pisamat hänen kasvoillaan, pitkät kaarevat ripset, kaikki niin täydellistä.

Olin tehnyt itsestäni hirviön, joka tappaisi kaikki ympäriltään. En voinut mitään sille, että annoin tytön rakastua minuun. En halunnut satuttaa häntä, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa.

"Oletko kunnossa?", tyttö kysyi hiljaa ja olin näkevinäni hänen silmissään hieman huolta. Tiesin liian hyvin, että en ollut kunnossa, mutta en voinut sanoa totuuttakaan.

"Olen"

Hetken päästä hän nousi ja veti minut ylös. Hiljaisuuden vallitessa lähdimme kävelemään katuja pitkin. Astioitten kilinä ravintoloissa, baarien musiikin jytke jäi taaksemme. Hymy hänen kasvoillaan kieli onnellisuudesta. Olin minäkin onnellinen, vaikka sisälläni riehui hirviö.

Pienen ikuisuuden jälkeen, tyttö seisahtui. Olimme päässet vuoren kielekkeelle, josta näki kauniin auringonlaskun.

Istuin maahan, ja hän istui viereeni. Katselimme hiljaisuuden vallitessa auringonlaskua. Se oli sokaisevan kaunista. Värit kietoutuivat yhteen, luoden kauniin näkymän. Sanoja ei tarvittu.

"Anton?", kuulin nimeni ruskeatukan suusta. Käänsin pääni kysyvänä hänen suuntaansa. Katseeni harhaili tytön kauniilla kasvoilla etsien jotain. Hänen silmissään oli jotain uutta. Se oli jokin tunne, josta en saanut selvää. Rakkaus?

Huomasin tytön kasvojen olevan lähempänä. Sydämeni hakkasi, ja kehossani räjähteli ilotulituksia, kun hän kosketti olkapäätäni. Hellästi hän piirteli pieniä ympyröitä olkapäälleni.

Tunsin hänen huulensa lopulta omillani. Suudelma oli täynnä rakkautta. Pyörremyrsky laantui sisälläni melkein kokonaan pois ja tilalle jäi jokin outo tunne. Koko maailma pysähtyi hetkeksi. Oli vain me kaksi. Tajusin, että olin korviani myöten rakastunut tyttöön.

Ruskeatukka vetäytyi, ja hymyili sitä niin kaunista hymyään. Uppouduin hetkeksi hänen silmiinsä. Ne olivat aivan mantelin väriset. Tytön silmissä oli jotain erikoista. Niihin näki niin syvälle, sieluun asti.

Hailakka puna löysi tiensä hänen kasvoilleen. Nolostuneena ruskeatukka käänsi päänsä kohti aurongonlaskua. Tarkkailin hetken hänen sivuprofiilia, kunnes käänsin pääni samaan suuntaan.

Nousimme ylös, ja lähdimme kävelemään tulosuuntaan päin. Tunsin, kuinka tytön sormet kietoutuivat omieni ympärille, pitäen tiukasti kiinni. Hymy nousi kasvoilleni ja sydämeni heitti kuperkeikkaa.

Lopulta tulimme risteykseen, jossa tiemme erosivat. Nappasin tytön vielä halaukseen hyvästin merkiksi. Hän painoi kasvonsa rintaani vasten ja kietoi kätensä ympärilleni. Liian pian, hän irroittautui minusta. Pienen hymyn saattelemana, tyttö kääntyi ympäri ja lähti kävelemään. Vilkaisten taakseen, hän käveli rivakasti kohti kotia.

Hymyni ei ollut hyytynyt vieläkään päästessäni kotiovesta sisään. Maatessani sängyssä, mietin kuinka tyttö oli saanut sisäisen hirviöni laantumaan. Mutta ollessani yksin, se palasi taas. Yhtä hirveänä ja sekalaisena pyörremyrskynä. Lopulta annoin väsymyksen viedä voiton, nukahdin levottomaan uneen.

-----

Ihan mahtavaa saada uusi kirja alotukseen! Toivottavasti tätä edes lukee joku :D

Lukujen aiheet saattaa vaihdella lattiasta kattoon, enkä voi sanoa julkasutahdista vielä mitään

Ei hitto tästä luvusta tuli klisee :D toivon että tää oli teiän mielestä lukukelpoinen :D

Sanokaa toki mielipidettä ja painkaa sitä tähtinappulaa, oisin kiitollinen <3

Nähdään seuraavassa luvussa!