Poika Busanista -Park Jimin

Osa I

Yö oli laskeutunut Soulin ylle. Silti koko kaupunki oli hereillä. Kävelin erästä sivukatua pitkin töistä kotiin. Katulamput loivat hämäriä varjoja eteeni. Kielsin itseäni pelkäämästä. Soul oli turvallinen kaupunki. Olin asunut täällä koko ikäni. Tunsin nämä kujat.  

Kävelin ripeästi. Kenkieni korot kopisivat asfaltilla. Minulla oli mustat farkut sekä valkoinen toppi. Yö oli lämmin. Vielä pari korttelia, niin olisin asunnollani. Odotin jo, että saisin käpertyä lämpimän peiton alle ja nukkua...*tömps*. 

Olin törmännyt johonkin. Törmäys oli ollut niin kova, että kaaduin polvilleni. Ajattelin ensin, että olin törmännyt vain roskikseen ja olin juuri nousemassa. Mutta kun näin mihin olin juuri törmännyt, lihakseni päättivät jähmettyä siihen paikkaan. Olin törmännyt johonkin paljon elävämpään, paljon hyvännäköisempään. Nimittäin poikaan. Hän näytti minua pari vuotta vanhemmalta. Hänellä oli tummat säihkyvät hiukset sekä syvät silmät. Hän oli pukeutunut kokomustiin vaatteisiin.

Poika ojensi kätensä. Tajusin, että olin vieläkin maassa ja tartuin käteen. Hän tarkasteli minua. Punastuin hieman. En ollut erityisen kaunis. Minulla oli vaaleanruskeat hiukset, harmaat silmät sekä kalpeat kasvot. Hänen tuijotuksensa hämmensi minua. Hän oli todella hyvännäköinen. Katseeni liukui häntä päästä varpaisiin. Kuinka lihaksikas vartalo hänellä olikaan... 

“Sori..olis pitänyt kattoa tarkemmin eteeni..”, sanoin. 

“Ei se mitään”, poika sanoi, ja katsoi minua tutkailevasti syvillä silmillään, ennen kuin lähti menemään olkapää hieman omaani hipaisten.  

Jalkani eivät vieläkään suostuneet liikkumaan. Huhhuh, ei sitä ihan joka päivä näe noin kaunista poikaa. Pakotin itseni jatkamaan kävelyä.  

Lopulta pääsin kotiin. Päivä oli ollut pitkä. Töissäkin oli mennyt hyvin. Meille tulisi huomenna kuulemma uusi työntekijä, oli pomo sanonut. Olin kuitenkin sen verran väsynyt, että vaivuin uneen sen kummempia miettimättä. 

Seuraavana päivänä töissä pomo kutsui kaikki koolle. Hän aikoi esitellä uuden työntekijän. Hän oli kuulemma nuori mies, joka oli juuri muuttanut kaupunkiin. Toivottavasti hän olisi mukava. 

Huoneeseen käveli hoikka nuori mies. Mutta kun näin hänen kasvonsa, yllätyin suuresti. Hän oli se täsmälleen sama poika, jonka rintaan olin eilen yöllä törmännyt! Hänkö on uusi työntekijä?!  

Eka osa oli siinä, kiitos jos jaksoit lukea xd
Ja jos luit, niin olis kiva jos vaikka tykkäisit niin tiiän jatkanko :D