Osa II

142 5 5
                                    

Pojan katse tarkasteli huoneessa olijoita. Ja kun se löysi minut, ei ollut epäilystäkään, etteikö hän olisi muistanut minua. Hänen toinen suupielensä kohosi kiusoittelevaan hymyyn. Aish, täytyikö hänen olla noin hyvännäköinen.

“Hei kaikille, minä olen Park Jimin. Muutin tänne äskettäin Busanista. Olen 19-vuotias, mutta aion työskennellä ahkerasti. Kiitos kun palkkasitte minut”, sanoi Jimin.
Vai että Jimin. Hän on kaksi vuotta minua vanhempi. Ja ilmankos, hän puhui voimakkaalla Busanin murteella. Olin aina pitänyt sitä seksikkäänä.

“Tästä lähtien te kaksi saatte olla työpari”, sanoi pomo Namjoon minuun viitateen. Voi ei.
Jimin virnisti “Mielelläni.” Sydämeni jätti yhden lyönnin välistä.
Tänään meidän oli tarkoitus luoda uusi mainos firmalle. Jimin ja minä istuimme työpöytäni ääressä. Jimin näytti miettivän ankarasti. Hänen suunsa oli suloisesti mutrulla.

“Nyt kun on kesä, ja ihmiset ovat ulkona, niin meidän kannattaisi tehdä mainoksesta...”, Jimin alkoi selittää, mutta ainoa mihin pystyin keskittymään oli hänen huulensa, jotka liikkuvat hänen muodostaessaan sanoja. Kuinka pehmeästi hänen sanansa soljuivatkaan ulos suusta.

“Et taida kauheasti keskittyä tähän mainokseen”, huomautti Jimin leikkisä virne kasvoillaan. Tämä taisi huomata kuinka tuijotin häntä.
“Öhm..anteeksi..keskityn nyt paremmin”, änkytin punastuen.
“Sä olet suloinen kun punastut”, poika sanoi.

Kasvoni päättivät punastua entisestään. Sanoin, että menisin vessaan. Minun täytyi päästä tilanteesta pois. Vessassa rauhoittelin itseäni. Ei yksi busanilainen poika voinut olla niin ihana. Terästäydyin ja menin takaisin. Siellä hän odotti minua hymyillen. Jotenkin selvisin työpäivän loppuun.

Meno jatkui samanlaisena koko viikon. En pystynyt keskittymään työhön, kun hän oli vieressäni. Kerran Namjoon-pomo oli joutunut puhuttelemaan minua kuuntelemattomuudestani. Mutta kuinka sitä voisi kuunnella, kun toinen hengittääkin seksikkäästi vierellä. En tiennyt mitä oikein tekisin.

Perjantai-iltana töiden jälkeen olin sopinut tapaavani kavereitani klubilla. Tanssimme, joimme ja pidimme hauskaa. Olin pitkästä aikaa laittautunut oikein kunnolla. Minulla oli musta lyhyt mekko, jossa oli hieman liiankin syvälle uurrettu kaula-aukko, sekä mustat korkokengät. Hiukseni olin jättänyt vapaasti auki.
Meno oli villi. Tanssimme Taehyungin ja Jungkookin kanssa biisin toisensa jälkeen. Aloin olla jo aika humalassa. En edes nähnyt selvästi.

Yhtäkkiä tunsin Taehyungin tarttuvan vyötärööni. Hän alkoi viemään minua pitkin tanssilattiaa. Hän tuoksui niin hyvältä. Olin juuri kysymässä häneltä mitä hajuvettä hän oli laittanut, kun tajusin, että poika, jonka kanssa tanssin, ei ollutkaan Taehyung. Hän oli Jimin.



Poika Busanista -Park JiminWhere stories live. Discover now