mitä järkeä on elämässä jota ei osaa elää
opettelen tuntemaan niitä asioita joita ihmiset tuntevat
opettelen näyttämään samalta kuin he kun he tuntevat jotain
olen tyhjä laatikko
olen aukko
ihmisen mentävä aukko
ihmisten mentävä aukko
olen tyhjyys
olen loputtomuus
olen
olen
jotakin
jotakin kahlittua
jotakin
valheella siveltyä
olen ihminen
mutten ole
olen tyhjiö
en ilmaa mutta näkymätöntä
enkä haihdu pois
olen pyykkipoika joka ripustautuu vaatteisiisi
olen tahra joka ei halua itrrota paidastasi
olen repaleinen sanomalehti heitettynä tuuleen
olen veitsi kädessä kyykistyvä tyttö
olen se joka pudottaa veitsen
joka tuijottaa eteensä ja palaa
riippumaan johonkin mihin hänellä ei ole valtaa
ei elämään koska se sana on ulottumattomissa
mutta kaikkeen mahdolliseen koska ei voi muutakaan
määräysvalta ei ole hänellä itsellään
vaan mielellä
joka on tyhjä
mutta salaa niin täynnä
niin normaali, sanotaan
mutta niin julma
niin ruma
niin tyhjää täynnä
niin täynnä tyhjää
niin elävä mutta kuollut
onko tätä olla elossa?
YOU ARE READING
tyhjyydestä tongittua
PoetryRunoja siitä, mitä tunnen ja ajattelen. Ja usein oikeastaan siitä, mitä en tunne ja ajattele. Mukana myös muutama satunnainen päähänpisto💕