maailma avaa silmänsä minulle uudestaan
ja minä häikäistyn
uppoan, hukun, lepään tyynessä rauhassa
elämän sylissä
on kuin näkisin kaiken kirkkaammin kuin koskaan ennen
kuin hetken olisin sitä mitä minun kuuluu olla
mutta vain pieniä hetkiä kerrallaan
voi kunpa joskus vielä voisin nukkua onnellisuuden syleilyssä
enkä enää koskaan palaisi pintaan
vaikka tottakai minä palaisin
toivoisin vain pidempiä hetkiä
mittaamattomassa tyyneydessä
toivoisin myös että saisin jonkun jota suudella
tuikkivat silmät ja hymyilevän suun
lähellä omaani
hellänä, voimakkaana
ymmärryksen vailla vertaansa
hellät kädet, tuoksuen hunajalta
ihmiset ovat minulle kaiken kokoajia ja kaiken tuhoajia
minun pitäisi vain osata erottaa heidät toisistaan
DU LIEST GERADE
tyhjyydestä tongittua
PoesieRunoja siitä, mitä tunnen ja ajattelen. Ja usein oikeastaan siitä, mitä en tunne ja ajattele. Mukana myös muutama satunnainen päähänpisto💕
