Koulussa on omat säännöt ja omat oppilaat. Et voi ikinä tietää, mitä oppilaat piilottaa hymyensä takana. Tarinan päähenkilö nimeltään Lalisa Manoban muuttaa Ulsanista uuteen kaupunkiin Seouliin ja siellä hän aloittaa uutta koulua. Aluksi kaikki meni...
Helvetti häntä vieköön, yritin täällä jollain tavalla tottua tähän paskaan kouluun, mutta ei...jonkun piti pilata koko tunnelman. Olin jo aamusta lähtien huonolla tuulella ja nyt se paheni vielä enemmän...kiitoksia siitä tietenkin edessä olevalle äm*älle, joka just äsken näki minua polttamassa röökiä. Tiesin hyvin koulun sääntöjä, niinkuin minun viisi sormetta, mutten ikinä noudattanut niitä. Tiedän myös, mitä tästä seuraa, jos tuo kaunis tehty nukke menee kantamaan asiaa opettajille. Tietenkin en anna tämän tapahtua, kuten lupasin isälleni. Yksi virhe voi pilata kaiken, joten yritän tehdä kaiken hiljaisuudessa, niin että ketään ei tule tietämään asioistani, olkoon ne hyviä tai pahoja.
Kävelin ihmistä päin, joka just äsken haastoi itsellensä ongelmia. Onko tuo uusi tapa ignooraa kysymyksiä? Ei mitään reagointia, hän seisoi ja katseli alas. Minua ei ketään saa ignooraa tolla tavalla!
-"Vastaatko tai autan sinua siinä?" Uhkaus aina auttaa ongelmien selvittämisessä. Katsotaan, miten hän tähän tulee reagoimaan.
-"Pahoittelen, kun häiritsin teitä." Sanoo tuo kumartumalla ja pian kääntyy pois? Älä please sano, että tuo ämmä lähtee jo nyt?! Jos kerran osasit tulla tänne, niin pitää kuunnella minua loppuun asti!
-"Sinä! Pysähdy." Korotan ääneni, jonka jälkeen nään häntä pysähtyvän. Ja ei mitään reagointia edelleen. Hymähdin ääneen tästä kaikesta, en jaksanut enää hänen käytöstä minua kohtaan...oikeasti vit*tti.
-"Minne matka? En ole vielä valmis sinun kanssa." Minä jatkan jälleen kyyläämällä häntä. Nään sitä vihdoin kääntymässä minua päin ja suoraan sanottuna vihaan nähdä hänen kylmää katsetta. Miksi siirtelet katsetta pois kokoajan? En minä noin ruma ole. Esitätkö täällä kovista vai? Otan saman tien taskustani lompakon ja annan hänelle riittävästi rahaa.
-"Unohda, mitä näit just äsken. Okei? Sähän olet hyvä tyttö." Sanon minä lopuksi hymyillen. Parempi näin, kuin saada isältäni rangaistuksen. En missään nimessä aio luopua tulevasta klubistamme. Jos isimme saavat tietää tästä, niin voidaan unohtaa esityksistämme kokonaan.
-"Huomasin, ettei sinulla ole koulupukua. Kuinka harmillista. Uskon, että saat ostettua noilla rahoilla uuden koulupuvun." Annettuaan hänelle rahat lähdin hymyn kanssa takaisin porukan luo...jättäen henkilön taakse, jonka en halunnut enää nähdä.
-"Bro..en usko haluaako tuo tyttö lähteä." Sanoo Hoseok katse muualla, jonka jälkeen katson häntä kysyväisellä ilmeellä. En ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti?
-"Katso vaikka itse. Hän on tulossa tänne päin." Ilmoittaa tuo osoittamalla katseellaan taakseni. Pian käännyn ja huomaan sen tytön, joka oikeasti kävelee meitä päin?
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
