First Love

Between two classes A/B

Kim Nam Joon POV

-"Mikä Jiminiä vaivaa?" Kuiskaa Seok Jin hyeong minulle vierestä, jonka katse oli kokoajan Jiminissa. 

-"Haluaisimpa tietää syyn." Vastaan tyypin annettuun kysymykseen myös siirtämällä katseeni poikaa päin, joka haaveilee omassa maailmassa. Mitä sen kanssa on oikein tapahtunut? Hänestä tuli liian hiljainen viime aikoina. Siitä lähtien, kun koulut alkoi Jimin piiloutui meistä kokonaan omaan maailmaan, jonka takia oli vaikeeta puhua sen kanssa. En haluaisi myöntää tätä, mutta tyyppi on vaihtunut. Hän ei näytä olevan entisellään. Hänestä normaalisti säkenöivä iloinen energia on poissa, ihan niinkuin jokin hänessä olisi sammunut. Park Jimin oli tän tilanteen vastakohta, joka antoi meille aina energian ja sen avulla mahdotonta oli meille kaikille mahdollista. Tässä tapauksessa minun, ei...meidän pitää tehdä tälle asialle jotakin, ennen kun tilanne muuttuu vielä pahempaan suuntaan! En halua nähdä tota kivi ilmettä joka päivä.

Yritän taas keskittyä opiskeluun, kunnes kuulen Jeong Kookin kuiskaavan vieressä olevalle naapurille.

-"Psst Hoseok-ah, onko mitään suunnitelmia täksi päiväksi?" Niin kuin arvasin tyyppi  ei pysty olla ilman seikkailuja. Istun näiden takana ja kuulen niiden kaikki keskustelut. Jos opettaja huomaa olette molemmat kusessa kaverit.

-"En tiedä, sinulla?"  Vastaa nopeasti toinen, niin kuin aina hassulla äänellä. 

-"Jos minulla olisi suunnitelmia, en kysyisi sinulta typerys." Jeon Jeong Kook tuhahtaa tuolle, jonka jälkeen melkein puolet luokassa purskahtaa nauruun tahattomasti, plus minä tietenkin. Miten voi olla niin hidas järkinen? Perus Jung Hoseok, siltä aina voi odottaa jotakin tällaista. Kohta opettaja tietysti saa huomata kaiken ja alkaa tiedustelemaan tyypiltä ankeasti:

-"Jeong Jungkook kerro minulle, missä vaiheessa olet?"

-"Aamm...Potenssi laskuissa?" Tyypin ilmeestä sai kertoa, ettei hän itsekään tiedä missä vaiheessa on. Pian taas kuulen, kuinka luokka hekottelee pojan käytöksen takia.

-"Phaboya, (Hölmö.) tietenkin algebran laskuissa mennään. Huomaan, ettet ehtinyt laskemaan mitään, joten tule tauluun ja laske tehtävä kuusi." Käskee Kookia meidän naispuolinen luokan ohjaaja.

-"Aah sonsaeng-nim (Opettaja.) please, älkää tehkö minulle noin...säälikää minua." Ja taas mentiin niinkuin aina. En tiedä, miten tuo kehtaa häpeämättä pillittää? Antaisin hänelle oikeasti käytöksensä takia viisi vuotta ikää. Grow up man!

-"Pphalli! (Nopeasti.)" Korottaa ope jo ääntä. Hän vaikuttaa olevansa huumoritajuiselta, just hyvä meille!

-"Aah, selvä sonsaeng-nim." Nousee laiskasti ylös meidän golden-maknae, joka katsoi meitä noilla pupu silmillä pyytäen eleillään apua. Sori bro, mutten pysty. Vastaan sille jo ajatukseissani, mikä on vielä naurattavampi. Ei mene edes minuuttia, kun tuo laskee annetun tehtävän. Noin nopeasti? Jätkän siirrettyään vähän sivummalle, saatiin nähdä vastauksen, joka oikeasti yllätti meitä. Jeong Kook oli pistänyt laskun vastaukseksi random numeroita, tietenkin päästääkseen nopeasti takaisin istumaan.

-"Tämä on viimeinen lukuvuosisi, etkä jaksa keskittyä tunneilla. Minua ihmetyttää, mikä sinusta oikein tulee isona?"  Kysyy ope lopuksi huokaisemalla. Varmaan ei enää jaksa tuota, ymmärrän ope koita kestää vuoden!

-"Aviomies...minusta tulee teidän aviomies ope. Jos haluatte voitte silloin vaikka joka päivä opettaa minulle matikkaa. Tulen mielellään kuuntelemaan teitä." Tyypin vastauksen takia luokassa on jo kunnon kaaos meneillään. Ainoa mitä kuulen juuri nyt on oppilaiden tekemä meteli, joka ei hiljennyt pitkään aikaan.

-"Sinä pikku kettu...ketä opetti sinulle puhua noin?! Mene takaisin istumaan äläkä hermostuta minua." Jälleen käskee luokan ohjaaja tai tutummin sanottuna Lee Sa Yeon. Tunnetaan häntä vasta neljä päivää ja aloin jo tykätä hänestä. Tuo osaa tulla hyvin toimeen oppilaiden kanssa.