Serial Killer 2

1

Taehyung katsoi kolmekuukautista tytärtään, joka nukkui puisessa kehdossa keskellä lastenhuonetta. Hän hymyili tyyneesti samalla silittäen vauvansa mahaa ja joka ikisen äänen, minkä vauva päästi vain levensi hymyä entistäkin enemmän.

Isi?

Pieni hentoinen ääni kuului ovensuulta, mikä paljastui hänen viisivuotiaaksi Sanaksi joka piteli uninalleensa kädessään sotkuineen hiuksineen.
Taehyung käveli sama hymy tyttärensä luokse ja kyykistyi ja kysyi.

Taehyung: Mitä nyt pikku prinsessa?

Sana: Mä näin painajaista.

Taehyung: Painajaista?

Sana nyökytti ja Taehyung otti tyttärensä haliin.

Taehyung: Äiti nukkuu tuolla huoneessa, jos menisit sinne niin isi tulee myöhemmin.

Tyttö nyökytti ja lähti nallensa kanssa matkaamaan kohti isin ja äitin huonetta. Taehyung katsoi lapsensa askelia ja meni takaisin kuopuksellensa. Otti tämän kehdosta ja kantoi tämän hänen ja Emman huoneeseen, missä tällä hetkellä nukkui Emma ja hänen viisivuotiad tyttärensä lusikassa. Onneksi sänky oli kuningaspeti joten kaikki neljä mahtuivat sinne hyvin.

Aamulla Taehyung heräsi tyhjinkäsin ja tyhjään sänkyyn. Hän katsoi ympärillensä ja huomasi ikkunasta kirkkaan kesäisen aamun. Hän nousi ylös, puki päällensä ja kapusi alakertaan perheensä luokse.

Emma: Huomenta unikeko. Lu on koulussa ja Sana tarhassa.

Taehyung: Kiitos rakas.

Taehyung pussasi Emmaa otsalle ja istui kolmekuukautisen tyttärensä viereen joka yritti opetella syömään puuroa itse, mutta kaikkihan tietää että siitä vain tulee sotkua.

Taehyung: Anna kun isi auttaa.

Taehyung otti puuroisen lusikan tyttärensä tiukasta otteesta ja alkoi syöttämään puuroa pikkaselle. Puolet lusikan ruuasta jopa pysyivät suussa.

Emma: Onko kuullut mitään?

Taehyung: Ei ole.

Hoseok on kaapattu ja ollut kadoksissa jo puolivuotta. Hänen iso firmansa alkaa olla todella pulassa kun iso CEO on kadonnut ja arvellaan jopa että kuollut. Onneksi Seoulissa on hyvä etsivä kuin Namjoon huolehtimassa asiasta. Hän takaa, että Hobi löytyy äkkiä.

Emma: Kyllä Hoseok löytyy.

Emma pisti kätensä miehensä olkapäälle ja pussasi tätä päähän samalla kun meni ohitse.

Taehyung: En sitä epäilekkään. Namjoon on paras etsivä mitä Seoul voi pyytää.

Emma: Totta.

Mammaaammaaa vain kuului pienen lapsen suusta samalla kun puolet puurosta tuli ulos suusta.

Taehyung: Jos rakas pitäisit sen ruuan siellä sisällä eikä päästää ulos.

Ihan kuin vauva olisi kuullut isänsä sanat, mutta edelleen näytti hämmentyneen ilmettä.

Pian Emman puhelimeen tuli soitto koululta ja paljastuikin sen olevan Lu, joka oli joutunut tappelun takia rehtorin kansliaan.

— —

Herra Lee: Kiitos että pääsitte tulemaan niin nopeasti.

Emma: Totta kai.

Herra Lee: Haluatko Lu kertoa miksi löit toista?

Lu: Ne haukku mun isää.

Herra Lee: Miten?

Lu: Ne sanos sitä hulluks ja tappajaks ja et mun isi kuuluis mädäntyy vankilassa.

Ketään ei vastannut pojalle huoneessa. Myöhemmin kiitimme rehtoria ja sanoimme Lulle että puhumme tästä sitten kun hän tulee kotiin.
Automatka oli hiljainen. Ketään ei puhunut toisilleen.

Emma: Taehyung?

Taehyung: Lu ei saa tietää. Mä menetän poikani jos hän saa tietää.

Emma: Hän ei tule tietämään. Ei mitään hätää.

Emma laski kätensä miehensä käden päälle ja hymyili.

Emma: Se on meidän kahden salaisuus.

Vihdoin kakkososaa.