3

147 16 4
                                    

Lisää ja lisää unettomia öitä. Kuiskaukset ja pienet hämärtävät visiot omasta veljestäni piinaavat minua unissani kuten myös päivän valossa. Pelkään tämän menevän liian pitkälle ja tulisin vahingoittamaan perhettäni.
Sen takia hain uudelleen skitsofrenia osastolle, jospa he voisivat auttaa minua.

Ei tullut yllätyksenä, että siellä alettiin kysyä olenko ottanut alkoholia, milloin viimeksi ja kuinka paljon, paljonko nukun, paljonko syön tai kuinka paljon juon vettä. Kutsuivat minut lisä tutkimuksiin, mistä en kehtaa edes mainita Emmalle. En tahdo että tuo huolestuu liikaa.

Ajoin pitkää suoraa tietä tutkimuksista takaisin kotiin. Satoi kun esterinperseestä ja että hyvä jos näki eteensä. Kuuntelin radiosta rauhallista musiikkia kunnes se sitten lakkasi toimimasta.

Skitsofrenia...

Pian alkoi taas kuulua pieniä kuiskauksia oikeassa korvassa ja yritin parhaani ignoorata ne, kunnes ne vain voimistui ja voimistui. Katsoin "pelkääjän" paikalle ja siinä istui kukapa muukaan kuin kuollut veljeni.

"Saatanan sairas ihminen"
"Emma sais parempaa kuin jonkun skitsofreenikon, joka vois vain yhtenä päivänä seota täysin"
"Sääli käy lapsiaskin!!"
"Kohta nekin saa tietää minkälainen oikeasti niiden isä oikein on!"

Taehyung: LOPETA!!

Ajoin kohtauksen takia täysiä puuta päin, jotta se lakkaisi. En tuntenut jalkojani ja kaikki meni pimeeksi.

Siellä makasin tajuttomana tietämättä edes kuinka kauan. Mutta sen tiesin etten ole enään kaiken tämän vuosien jälkeen terve...

Täst tuli toooosi lyhyt, mut oon aika huono kirjoittaa tälläsii jatko-osii jostain.
Jote en tiiä säilytänkö kirjan kauheen kauaa

Serial Killer 2Where stories live. Discover now