Inspiraatiota etsimässä ~ 2019

2. Vähän enemmän kuin reploja

🌍
Hän laski mukin pöydälle ja huokaisi raskaasti.
"Ei, sä et ymmärrä, Nimi."
"Mitä en ymmärrä? Miten voin, kun sä et selvästi kerro mitä on tekeillä?" Nimi huudahti ja levitti käsiään.
"Et ymmärtäis sittenkään."
"Miten niin?"
"No, okei. Meidän piti tappaa se."
Nimi henkäisi. Kauhu nousi hänen kasvoilleen.
"Anteeksi mitä?"
"Ja me tuotiin se ruumis tänne."
"Siis teitte mitä? Miksi? Miksi?!"
"Mähän sanoin, että et ymmärrä."

🌍
Vai että luotettava! Närhen munat, sanon minä. Pahamaineinen sarjamurhaajakin pääsisi luotettavuusstatuksessa korkeammalle.
Painelin suoraan ovelta portaisiin välittämättä perskarvan vertaa siitä, että sain perääni tuijotusta, supinaa ja huudahduksia. Minulla oli nyt aivan muuta tekemistä.
"Nimi, missä se kusipää on?"
"Kuka?"
"Nimi."
"En ole nähnyt koko aamuna."
Kirosin mielessäni. Se jäniksenpenikka oli tietysti livistänyt arvatessaan, että jäisi kiinni! Mutta maan alla tai päällä ei ollut paikkaa, josta en häntä löytäisi.

🌍
Hän seisoi aloillaan kuin patsas ja kuunteli vesipisaroiden rätinää sateenvarjoaan vasten. Niska alkoi äksyillä jouduttuaan olemaan kenossa hyvän tovin ja hän siirtyi kauemmas kolmikerroksisesta kerrostalosta.
Siellä se oli edelleen. Valo. Se paloi yhdessä toisen kerroksen ikkunassa. Se loisteli himmeästi paksujen verhojen takana. Kuin nouseva aurinko sumun keskellä.
Kaunis aamunkoi.
Sitten se sammui. Rekka-auto jyrisi ohitse ja vettä loiskahti kaaressa jalankulkuväylälle.
Hän laski katseensa ikkunasta ulko-oveen. Puoli minuuttia ja rappukäytävä valaistui. Hahmo asteli ovesta pihalle takkiinsa kääriytyneenä ja kantoi kahta roskapussia.
Hän kiiruhti lähemmäs.
"On ikävä kastua. Voin pidellä varjoa suojanasi."
Hän hätkähti eikä oikein tiennyt mitä sanoa.
"Nimi! Kiitos paljon", hän sanoi ja pudotti roskapussit jäteastioihin.
"Ajattelin... haluaisitko tulla kanssani juomaan kupposen jotain lämmintä?"
Sanat tulivat puolivahingossa. Hän niin tahtoi sanoa ne. Ja samaan aikaan haihtua vesihöyrynä ilmaan.

🌍
"Mä en oo saanu siihen yhteyttä koko viikkona."
Nimi pureksi huultaan. Hän halusi haudata kasvot käsiinsä. Miten hän muka voisi kertoa Nimelle Nimestä?
"Viime keskiviikkona se sanoi lähtevänsä paikkaan X. Ehkä se löysi jonkun kivan typykän sieltä. Vai mitä oot mieltä?"
Nimi oli hiljaa.
"Mikä on?"
"No, kun... "
Hiljaisuus.
"Mulle sä voit kertoa kaiken."
Mutta en tätä, Nimi ajatteli. Mutta oli pakko.
"Nimi... se teki itsemurhan."

🌍
"Voi herranjestas mulla menee hermot tohon huoraan!"
"Älä ajattele sitä, ni ei ärsytä."
Nimi tuhahti.
"Miten mä voisin olla ajattelematta kun kuulen sen äänen jostaki tai nään sen!"
"Yritä olla kiinnittämättä huomiota. Unohda."
"En mä pysty."
"Kyllä pystyt. Yritä."
"En mä halua."
"Häh?"
"Koska mä rakastan sitä niin paljon ettei mitään rajaa."

🌍
"Olis oikeesti kiva jos nää yllättävät päätökset ilmoitettais meille muilleki vähän nopeammin eikä silleen kolmen minuutin varoitusajalla", Nimi huudahti ja iski puhelimensa pöytään. Hän potkaisi tuoliaan eteenpäin ja se liukui ikkunan ääreen. Taivaalla ei näkynyt pilven hattaraakaan.
"Siks ne onki yllättäviä päätöksiä", Nimi huikkasi keltaisen, upottavan sohvan syövereistä.
"Siis todella hauskaa. Miten ne kuvittelee, että me näin nopeesti voidaan reagoida?"
"Ei ne kuvittele, ne tietää."
"Haista kukkanen."
"Niin mitä hoitoainetta sä käytätkään?"
Nimi heitti Nimeä pyyhekumilla. Hän oli ärsyyntynyt, mutta tietty hilpeys pyrki pääsemään hänen kasvoilleen.
"Pane kone soimaan, että niiden tietämykset ei oo ihan hatusta heitettyä. Ja varoki heittämästä jotain 'ehe ehe, pane' -vitsiä ilmoille!"
Nimi nauroi sen näköisenä, että vain silkasta härnäämisen halusta tekisikin sen.

🌍
"Okei, okei, mulle riitti. Mä en tee tätä enää sekuntiakaan."
Hän heitti kätensä ilmaan ja lähti harppomaan kauemmas.
"Hei, älä oikeesti Nimi jaksa! Luuletko sä, että muutkaan halutaan täällä olla?"
"Mun ei tarvitse välittää siitä. Mä en halua olla täällä, joten en ole täällä."
"Sä joudut vielä vaikeuksiin."
"Oon pyristelly paskassa ennenkin."
"Nimi, tule tänne takasin nyt. Me tarvitaan sun panostus tähän."
"Joo, ette todellakaan tarvitse. Maailma ei oo ennenkään itkeny yhden perään ni älkää tekään alottako sitä."
Nimi jatkoi matkaansa välittämättä huudoista. Hän ei todellakaan jaksanut enää nähdä norsunperseille vääntyneitä naamoja. Kuka häntä oli määräilemään?