en vaan jaksa enää.
en jaksa uskoa, että siellä olisi joku. että mua varten voisi olla enää yhtään ketään. mun sydän on revitty niin useaan osaan, ettei paljain silmin edes erota palasia toisistaan. verillä. moneen otteeseen tikattu mun ystävien kauniilla sanoilla ja toivonrippeillä. reunoilta tummunut.
mutta tämä on viimeinen vitun kerta, kun mua satuttaa yhtään kukaan.
en ANNA itseni rakastaa enää. en ANNA itseni pilata lähes ehjää elämääni toisen myrkyllisyyden takia. en ANNA mun rakkautta enää kenellekään, koska kukaan ei sitä ansaitse. tai ketä mä huijaan - kukaan ei sitä huoli.
kyllästynyt itkemään itseni uneen yö yön perään ja heräämään hetken autuuteen, kunnes kaikki palaa mieleeni. kyllästynyt käymään sen saman vihan, surun, itseinhon ja tyhjyyden kuvion läpi aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
viikko 37, viikko 38, viikko 39. päivät vierivät ja ihmiset kiiruhtavat busseihin ja avopuolisoidensa luo, mutta minä pysyn. paikallani. yksin. hiljaa.
toinen vaihtoehto tai en vaihtoehto ollenkaan, siksi minut kelpuutetaan ja se on kohtaloni. koskaan kenenkään ensimmäinen en saa enkä tulekaan olemaan, mutta se ei haittaa. siihen tottuu ja sen ymmärrän vielä joku päivä.
kuu vaihtuu auringoksi ja aurinko kuuksi mutta minä pysyn. runokirjan sivut loppuvat ja lukijatkin menevät kyllästyksestä matkoihinsa mutta minä pysyn. haavat käsivarressa syvenevät mutta minä silti pysyn. antakaa minun lähteä täältä mutta ette anna.
minä pysyn ja nielen kohtaloni.
YOU ARE READING
pieniä suuria ajatuksia
Poetrytrigger warning: ikäviä (toisinaan itsetuhoisia) ajatuksia ja sydänsuruja. lukeminen jokaisen omalla vastuulla <3 keskiyön mietteitä mun omasta sekavasta pikku päästä. tänne on vuodatettu mun sielu ja sydän, ajatukset ja teot. vähän ku päiväkirja, j...
