Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Ootko sä kunnossa?" Pääni lyö tyhjää, kun samalla näkökenttäni on edelleen hiukan sumea. Siristän silmiäni, alkaen hahmottaa mitä edessäni seisoo. "J-joo.. oon kunnossa." Vastaan pidellen hiukan takaraivoani. "Näytät siltä ettet..." "Oon mä kunnossa." Tiuskaisen ja nousen ylös hiukan horjuen. Vahvat käsivarret nappaavat minut tiukkaan otteeseen juuri ennen kaatumistani.
Avaan kokonaan silmäni ja nään etten ole kotona. "MISSÄ MÄ OLEN?!" Huudahdan ja katson silmälasipäistä miestä uhkaavasti. "Turvassa. Sä makoilit tajuttomana kujalla ja ne pedofiilit melkeen raiskas sut." Mies selittää ärsyttävän rauhalliseen sävyyn. Oon 24 en mikään lapsi... ajattelen. "Melkein?" Katson hämilläni tuota suunnaten katseeni sitten alastomaan yläkroppaani. Tunnen kuinka puna lemahtaa poskilleni ja pyrin peittämään itseäni käsilläni, mutten pysty siihen käsieni olevan lukittuina miehen otteessa. "Eh.. ei hätää, oon varattu." Nyökkään viattomasti tuolle ja tuo päästää käteni vapaiksi. Peitän itseni ja nousen ylös. "Saanko jonkin paidan?" Kysyn ja mies nyökkää. "Jin~ toisitko vieraalle paidan?" Tuo äänensävy... onko tämä 'Jin' miehen kumppani? "Tässä, ole hyvä." Huoneeseen astelee lempeästi hymyilevä, pitkä, mustahiuksinen, ruskeasilmäinen mies. 'Jin' ojentaa minulle paidan, jonka otan ja puen ripeästi päälleni. "Kiitos." Kumarran ja väläytän hymyn. "Oon Kim Taehyung." Esittäydyn ja kättelen Jiniä ja vielä minulle tuntematonta miestä. "Kim Seokjin ja Kim Namjoon." Jin esittelee itsensä ja miehensä. "Te siis-?" "Ollaan naimisissa." Namjoon nyökkää ja huomaan kuinka tuo vetää aviopuolisonsa kylkeensä kiinni. Hymyilen pienesti miehen lämpimälle eleelle jääden huomaamattani tuijottamaan paria.
"Miksi siis olit kadulla?" Namjoon katkaisee hiljaisuuden ja katsoo minua vakavana. "Mut heitettiin ulos omasta kodistani." Vastaan kylmästi. "Se on hylkiö?!" Jin näyttää vähän säikähtävän. "Ei, en vielä... mun kämppäkaverit odottaa lasta, ja ne kuulemma kyllästy muhun." Huokaan surullisena. "Minkä ikäinen sä oot?" Namjoon kysyy. "22." Sanon suoraan, valehdellen tietenkin. Eivät he minua tiedä... Namjoon nyökkää ja Jinin 'hylkiö'-ajatus haihtuu tuon palatessa taas normaalin oloiseksi.
🌸
Aamulla ~ 6.32 AM "Kiitos yösijasta Namjoon ja Seokjin!" Hymyilen pirteänä parille kumartaen heille vielä kerran, ennen kuin ovi sulkeutuu edessäni ja joudun taas kadulle. Päälläni on paksu valkoinen talvitakki, alla sininen t-paita, mustat farkut, mustat vähän korkoa omaavat kengät ja siltä Seoyun-ämmältä varastettu vaaleanpunainen pipo. Kävelen tavarat käsissäni kaupunkia kohden, jonne ei ole kuin puoli kilometriä matkaa Jinin mukaan. Ulkona on hiukan sumuista, mutta silti todella kaunista.
Ei kauaakaan, kunnes olen rakennuksien piirittämänä kävelemässä kapeilla kaduilla. Yksi kahviloista on jo auennut. "Tervetuloa Jeon Jinsoon kahvilaan!" Ylpeä ääni kuuluu vierestäni kun astelen sisälle. Väläytän hymyn naiselle katsellen sen jälkeen ympärilleni. Kahvilassa on ihanan lämmin, kodikas ja tunnelma on mukava. Rauhallista musiikkia, tiiliseinät, puiset pöydät ja tuolit, kasveja ja keittiöstä tuleva tuoksu on mahtava. "Yleensä ihmisiä alkaa tulla vasta kymmeneltä, mutta olet täällä jo nyt!" Naisen ääni naurahtaa selkäni takaa. Istun tuon suosittelemalle paikalle ottaen mukavan asennon. "Mitä herralle saisi olla?" "Yksi kahvi, kiitos." Hymyilen ja huokaan syvään. Naisen lähdettyä laittamaan kahvia keittiöstä astelee komea, ruskeahiuksinen mies. Katson tuon melkein mustia säkenöiviä silmiä ihaillen. Tuo mies on laittoman hyvännäköinen... hyppään melkein pois paikaltani, kun tuon silmät yhtäkkiä kohtaavat minun omat. Jään nolostuneena katsomaan ulos ikkunasta esittäen parhaani mukaan ettei mitään olisi juuri äsken tapahtunut. Se sama nainen kävelee taas luokseni nyt kahvikuppi kädessään ja laskee sen pöydälle. "Aikainen aamu?" Nainen kysyy ja istuu vastapäätä minua. Hätkähdän hieman omista ajatuksistani ja jään tuijottamaan kuppiani. "Anteeksi?" Pyydän tuota toistamaan ja niin tuo tekeekin. "Aah.. joo." Naurahdan hiukan kiusaantuneena. "Kim Taehyung." Hymyilen ja ojennan käteni naiselle. "Jeon Jinsoo ja tuo-" Jinsoo keskeyttää lauseensa kääntyessään, muttei sano loppuun. Kai oli esittelemässä jotakuta? Jään taas miettimään sitä miestä... "Jk oli kyllä tässä äsken." Nainen mutisee itselleen siirtäen katseensa taas minuun. Jk? Oliko se mies "Jk"? "Omistan tämän kahvilan ja veljeni sai juuri töitä täältä, mutta katosi nyt jonnekin!" Jinsoo huokaa katsellen ympärilleen. "No jaah. Miksi tulit tänne näin aikaisin? Eikö aviopuolisosi voi huolestua jos ei nää sinua herätessään...?"
Puhelias yksilö... ajattelen ja katson tuota purren alahuultani. "Olin vaan tutuilla yötä. Ja en ole vielä naimisissa kenenkään kanssa.." vastaan asiallisesti ja pudistan hiukan päätäni. "Jinsoo, voiko noi patongit ottaa jo ulos uunista?" Miehen ääni kuuluu. Jään katsomaan jos jotain näkyisikin, ja niin näkyykin.. savua.
Jinsoo kääntää päänsä ja nousee hetkessä ylös tuolilta ja ryntää huoneeseen mistä savu tulee. "JEON JUNGKOOK! EI NÄIN! TUO SAMMUTIN TÄNNE HETI!!" Jinsoo huutaa. Jeon Jungkook? Tuon veli? Hetkinen.. Jk= Jungkook. Wow, mä oon fiksu. Se mies jonka näin, on Jungkook. Tutun näköinen mies ryntää hakemaan palosammuttimen, ja vie sen Jinsoolle. Kuulen kuinka tilanne on päällä ja kohta se onkin ohi. Vihaisen näköinen nainen löntystää ulos huoneesta, luultavasti keittiöstä, Jungkook selkänsä takana. "Me puhuttiin tästä ennen kuin otin sut töihin." Jinsoo ärähtää katsoen taaksensa. Nyt se kuuma ja komea mies on muuttunut suloiseksi ja hymyileväksi lapseksi. Tai eihän kukaan voi ajatella tuon kropan perusteella Jungkookin olevan lapsi... voi ei. NUO PUPUHAMPAAT!! *big uwu* "Mä kuitenkin olen sun veli, et sä mulle nyt ensimmäisenä päivänä potkuja anna!" Mies naurahtaa hermostuneeseen sävyyn. "Kunhan tää ei enää toistu uudelleen..." Jinsoo luo pienen hymyn kasvoilleen. Suupieliltäni pääsee ehkä vähän liian äänekäs naurahdus, koska molemmat Jinsoo ja Jungkook siirtävät katseensa minuun. "Mitä?" Jungkook murahtaa, joka oikeastaan tekee miehestä vielä entistä suloisemman. "Huvittavaa seurata teidän arkea täällä.~" Virnistän katse tuon kauniissa silmissä. Pieni puna nousee molempien poskille. Täällä voisi käydä useammin... ajattelen hymy huulillani.
