Sisältö varoitus!⚠️ Tää osa on erittäin huono ja lyhyt. Anteeksi :( 💓
••••••••••••••••••••
"Pitää etsiä se hotelli ja töitä..." mutisen itsekseni hörpäten kahviani. "Eikö sulla ole kotia?" Jinsoon ilme on muuttunut nyt ujosta hymystä vakavan näköiseksi. "Ei." Vastaan suoraan kohauttaen pienesti olkiani. "Onhan sulla rahaa?" Tuo jatkaa nyt kävellen takaisin pöytäni luokse. "Jonkin verran. Kyllä mä pari yötä hotellissa pystyn viettämään, sitten pitää hankkia töitä." Sanon yllättävän rauhallisesti. "Voidaanko me auttaa sua jotenkin...?" Jinsoo laskee kätensä hellästi omani päälle. Säpsähdän hieman naisen eleestä katsoen tuota suoraan silmiin. "En mä tiedä... ei teidän mua tarvitse auttaa." Pakotan pienen hymyn huulilleni. Lyhyt hiljaisuus laskeutuu kahvilaan, kunnes ruskeatukkainen Jungkook vetää siskonsa kauemmaksi minusta. "sä oot hylkiö?" Tuo yllättäen sanoo. "E-ei, en ole!" Yritän hillitä itseäni hermostumasta. "Oon 22, en 25!" Tuhahdan ja vedän loput kahvista vatsaani. Tai no... melkein.Kuuma neste sinisessä paidassani saa poskeni punaisiksi ja hermoni kireälle. "Jungkook! Taehyung on meidän asiakas!" Jinsoo tiuskaisee ja tönäisee veljeään. Nainen lähtee hakemaan jotain takahuoneesta jättäen minut ja Jungkookin kahdestaan. Olen nyt seisomassa tuon edessä ja yrittämästä epätoivoisesti kuivatella paitaani. "Ota se pois." Ääni edessäni kehottaa ja saa minut hiukan hämmentymään. "En mä ala riisua tuntemattoman miehen edessä." Sanon vastaan ja tuo vain nyökkää ymmärtäväisesti. "Takahuoneessa oli vain tämä Jungin vara-paita. Jos tämä kel-." "Mä voin laittaa sen." Huokaan ennen kuin tuo edes ehtii lopettaa lausettaan. Jinsoo ojentaa paidan minulle ja kysyn vessojen paikkaa. "Jk mee näyttämään Taehyungille missä vessa on, meen laittamaan uudet patongit uuniin." Miehen sisko sanoo rauhallisella äänellään ja lähtee jo keittiöön. Jungkook huokaa äänekkäästi lähtien kävelemään ilmeisesti vessojen suuntaan. Mies avaa oven minulle josta menen pimeään huoneeseen. "Onko tää muka vessa?" Tiuskaisen kun haistan vain hien. "Ei, vaan takahuone." Tuon sanottua ovi sulkeutuu ja viimeinenkin valonpilke katoaa huoneesta. En nää mitään.
Yhtäkkiä valot napsahtavat päälle ja minut työnnetään ovea vasten. Säpsähdän rajusti tuntien jonkinlaista kipua olkapäässäni. "Jungkook!" Ehdin huudahtaa kun näen komistuksen tuijottavan minua tappavasti. Kylmät väreet valtaavat kehoni. "Jungkook.?" Kysyn hiukan peloissani mutta yrittäen silti pysyä rauhallisena. "Älä koske mun siskoon." Tuo murisee ja näen kuinka miehen silmät alkavat hohtaa ja muuttaa väriä. "Mä en tajua mistä sä puhut.." päästän suustani ja tunnen kuinka tuo vain painaa aggressiivisemmin seinää vasten. "Mä nään miten sä katsot Jinsoota, kuulen miten sä puhut sille ja tiedän ettei sulla oo puhtaita ajatuksia sun pääkopassa!" Kasvoilleni nousee virne, silmäni hohtavat nyt samanlailla kuin tuon omat ja hampaani tulevat esiin. Tunnen kuinka voimani alkavat puskea läpi. Tönäisen miehen irti minusta saaden tuon pienesti horjahtamaan. "Jos mulla johonkuhun täällä ei oo puhtaita ajatuksia, niin suhun...~" Virnistän lipaisen huuliani. Jungkook näyttää hämmentyneeltä. "Sulla on kaunis kaula... siitä vain puuttuu jotain." Huokaan astellen lähemmäs nuorukaista sivellen tuon rintakehää. Jungkook tarttuu ranteestani ja riuhtaisee sen pois. "Noh..? Mikä isin pikku pupuun tuli?~" Katson miestä viettelevästi. "Sanos nyt jotain.."
*SLAP!!!!*
Pidättelen poskeani muutama kyynel silmissäni. "Miksi sä teit noin?!" Kysyn säikähtäneenä. "Sä-sä oot vahva mi-mies!! Mi-miksi sä .. AI!!" Änkytän ja astelen taaksepäin. "Anteeksi.." tuo mutisee ja on yhtäkkiä aivan punainen. Mikä sille on tullut? Kauhea päänsärky yllättää minut ja lyyhistyn lattialle. "Taehyung?? Ootko sä kunnossa?!" Huolestunut äänensävy kysyy ovelta. Molemmat siirrämme katseemme Jinsoohon joka näyttää järkyttyneeltä.
YOU ARE READING
Lemmikki | Vkook ff | FIN 🌨
Fanfiction~ "En mä ole mikään lemmikki..." "Oletpas, mä omistan sut ja huolehdin susta."