Luit vääriä tähtiä

"Kaikki okei?"

Noahin nk ×
En tiiä miten, mutta olin nyt matkalla Kristianin kanssa noiden luo. Olihan Kristian toki mun paras kaveri mutta silti. Ei me ikinä olla oltu hirveesti niillä ja joskus olin kysynyt et miks ei, olin vaan saanu vastaukseksi jotain mutinaa ärsyttävästä pikkusiskosta.

Tänään tämä "ärsyttävä pikkusisko" oli lähtenyt kesken päivän penkki rytisten koulusta eikä sitä sen jälkeen oo näkynyt tai kuulunut vaikka Kristian on yrittänyt soittaa sille ja varmaan viidesti, en tiiä miks mutta musta tuntuu et oisin melkein yhtä huolissani kun Kristian sillä se on tosi ahistunu jostain aina ku ottaa Idan esille jos se ei oo nähny sitä hetkeen.

Istun Kristianin tangolla ja hyppään siitä alas kun saavumme heidän talonsa pihaan.  Lähes heti kuulemme hirveätä huutoa sisältä. Kristian jännittyy silmissä ku hän kuulee sen ja lähtee pitkin askelin kohti etuovea. Just sillon kuuluu pamahdus. Se oli luultavasti ovi mutta Kristianille viimeinen tikki jonka jälkeen tuo lähti juoksemaan kohti ovea ja seurasin tottakai perässä, sisälle päästyään tuo alkoi heti huutaa vihaisen näköisellä isälleen kysellen kovasti siitä et mitä hemmettiä tääl on tapahtunu. Vastaus oli hyvinkin tyly,
"Se äpärä ei käy koulua,"
Johon Kristian vastasi,
"No vittu ei varmaan jos sillä on taas vaikeeta,"
Kiinnitin huomioon "taas" ja "vaikeeta" sanoihin ja katsoin noita hämmentyneenä. En kuitenkaan kauaa kerennyt ihmetellä kun juoksu jatkui portaita ylös jonkun huoneen ovelle. Kristian koputtaa oveen jonka takaa kuuluu huuto,
"Mene muualle!" Tuo vähät välittää siitä avaa oven jonka takana näen Idan makaamassa sängyllään selällään.
"ENKÖ MÄ JO SANONU, MENKÄÄ MUUALLE!" Tuo huutaa ja aivan kuin kuulisin tuon äänen särkyvän lopussa.
Kristian menee seisomaan tuon matolle, sängyn viereen katsoen siskoaan arvioivasti.
"Onks kaikki okei?" Hän kysyy epäilevällä äänensävyllä. Siitä seuraa pitkä hiljaisuus, todella pitkä. Mutta lopulta Ida vastaa tuolle jollain tavalla tylysti.
"Aivan saakelin hyvin,"
Kristian katsoo tuota edelleen todella, todella epäilevästi ja sanoo,
"Tiiän ettei oo," tuo sanoo ja saa minut taas kohottamaan kulmiani hyvinkin hämmästyneenä. Mistä kaikki täällä puhuu? Mitä on meneillään? Miksi Kristian kyselee tuolta noin huolissaan?
"Mistä vitusta sä tiedät mitään?" Tyttö vastaa.
"Mitä se sano sulle?" Kysyy Kristian luultavasti viitataten noiden isään.
"Että oon kelvoton kakara joka ei ees käy kouluja ja pilaa koko perheen maineen," Ida lopulta toteaa.
"Tiedäthänsä et toi ei oo totta?" Kristian kysyy tuolta. Itse päädyn lähinnä pysyttelemään hiljaa ja katselemaan Idaa.
"Joo," tyttö vastaa mutta vaikuttaa vaan teennäiseltä ettei huolestuttaisi veljeään.
"No aivan sama, pakkaa tavaras meillä on huomenna peli tampereella, yövytään siellä pari yötä ja sit lähetään luultavasti suoraan Kuopioon ja sä et jää tähän paskaläävään,"  Kristian täräyttää.
Kohautan kulmiani ja katson tytön reaktiota joka on selvästi helpottunut. Jätämme tuon pakkaamaan kamojaan ja lähdemme ulos koko talosta, päätän lähteä kotiin pakkaamaan. Poljen moponi käyntiin ja lähden ajamaan kotiinpäin. Edelleenkin matkalla olen hieman hämmästynyt Kristianin sanoista, "Taas," ja "vaikeeta," miten niin pirteellä ja ilosella tytöllä vois olla vaikeeta "taas,". Eniten mua hämmästyttää kuitenkin että mua ehkä vähän jopa huolestuttaa Idan tilanne jota ei oo ikinä ennen tapahtuu, vaikka joku mun kavereista ois monta päivää kateissa ei mua silleen kamalasti huolestuta, mietin vaan missä se mahtaa seikkailla. Saavun kotiin ja sammutan moponi jonka jälkeen lähden sisälle pakkaamaan ne kaikki kamat kassiini. Puhelimestani kuuluu snäpin ilmoitusääni joten avaan sen. Näytöllä välkkyy teksti :
Avaamaton snap käyttäjältä Ida.
Avaan sen ja sanoin sisältö yllättää minut, normaali kuva kulmakarvasta ja teksti "Älä oo huolissas," yllätyn tuosta sillä en tiedä mitä vastata. Päädyn kuitenkin vastaamaan vain kuvalla joka on otettu peilin kautta ja tekstillä "Ehkä," silti oloni on hieman hämmästynyt. Onko kehonkielen noin läpinäkyvää vai onko oikeasti jotain mistä pitäisi huolestua?

// 577 words //