Luit vääriä tähtiä

Ensilumen Jälkeen

Ida

Tuijotin ulos auton ikkunasta kohti liikkuvaa kokoajan samantapaista tienmaisemaa. Me ei oltu puhuttu Noahin kanssa ensilumen jälkeen. Tai periaatteessa oltiin sillä normaaleihin käytöstapoihin kuuluu toisen tervehtiminen. Meidän bussi lähestyi Kuopiota, vietettäisiin siellä kuulemma muutama yö ja pojat pelais yhen harjoituspelin.

Olin kerennyt kuulla jo useita hyvin kiukkuisia puheluita Kristianin ja Isän välillä yhtäkkisestä katoamisestani. Minulle tuo ei kylläkään ollut kertaakaan vielä soitellut josta olin hyvin yllättynyt. Ehkä se ei enää halunnu mua kotiin. Ehkä en ollu enää hyvä lapsi ja muka tahrasin perheen maineen koska karkasin siitä talosta jota en enää tiedä voinko kodiksi kutsua.

Toki koti on aina koti mutta tällä hetkellä tunsin olevani enemmän kotona täällä kuin varsinaisessa talossamme.

Bussi oli jo muutamaa tuntia sitten pysähtynyt Kuopioon ja olimme vieneet tavaramme hotelliin. Tällä hetkellä istuin hallin katsomossa odottamassa poikia jäälle. Olin kietoutunut harmaisiin collegehousuihin ja mustaan huppariin jonka päällä oli vielä oman joukkueeni takki.

Pelasinhan siis itsekin jääkiekkoa mutta tällä hetkellä joukkueemme oli tauolla treeneistä valmentajan puuttuessa. Viimeviikolla kuitenkin olimme kuulleet hyviä uutisia siitä että joku valmentaja saattaisi olla kiinnostunut tästä työsopimuksesta. Todella toivoin niin. On harvinaisen tylsää kun suurin osa elämästä jää yhtäkkiä pois.

Havahdun ajatuksistani pillin vihellykseen joka halkoo jäätä. Nostan jalkani pleksilasia vasten joka erottaa katsomon ja kentän toisistaan. Kaikki ovat jo suvainneet saapua kentälle ja vihellys oli merkki pelin alkamisesta. Vaikka tämä on pelkkä harjoituspeli kaikki näyttävät olevan melkoisen tosissaan jonka ymmärrän hyvin koska yleensä urheilun harrastajat ovat hyvin kilpailuhenkisiä. Kuulen yläpuoleltani kikatusta joka lähtee luultavasti tyttöporukasta jonka joku jäkispoika on kutsunut tänne ja lopulta tuulettelee heille ja vaikuttaa että he ovat tärkeitä vaikka heti huomenna on uudet muijat menossa mukana. Sellaista se on.

Ajauduttuani taas ajatuksiini havahdun siihen kun joku on tehnyt maalin. Kehariveljeni muistelee tuulettaen katsomon ohi saaden ylhäällä olevat tytöt kikattamaan. Ennenkuin tuomari puhaltaa pelin käyntiin Noah nostaa katseensa ja hymyilee minulle. Vatsani heittää kuperkeikan ja saa minut taa slipumaan ajatusten maailmaan. En saisi ihastua tuohon poikaan sillä luultavimmin hän on kuin muut. Saapuu elämääsi, hetken kulissi kestää kunnes se särkyy kuten sydän. Menee hetki, parrasvaloihin luistelee uusi lätkäpoika joka kerää sydämesi palaset ja kuvio jatkuu. Säpsähdän pitkää pillin vihellystä. Peli on päätynyt. Näköjään se oli lyhyt eikä edes väliaikoja ollu. Kävelen ulos katsomosta kohti pukkareiden ovia kun tunnen jonkun vetävän minut nurkan taakse.

Nurkan takana kädet kietoutuivat ympärilleni ja käänsivät minut ympäri. Huomasin katsovani Noahin kasvoja.
"Et reagoin mun tuuletukseen," tuo sanoo yrittäen esittää loukkaantunutta. Ilmeisesti hän on luistellut ohitseni tehtyään maalin.
"Oli parempaakin mietittävää herra isoego," naurahdan tuolle.

"No mikä on parempaa mietittävää kun minun täydellinen naamani?" tuo kysyy nostaen toista kulmakarvaansa.

"Se että voit oll naamioitunut pedaripappa joka yrittää manipuloida kaikki uskomaan että olet hyvä ja lopulta kaappaat minut autoos," naurahdan.

"Ainoo asia minkä haluun kaapata on sun sydän," Noah sanoo sulattaen samalla jokaisen osan sisälläni.

Nousen varpailleni kuroen pienen pituuseromme umpeen ja yhdistäen huulemme tuon laskiessa kätensä alaselälleni. Nyt viimeistäänkin sydämeni on aivan sulanut ja perhoset heränneet vatsassani.

"Sua aletaan kaivata tuolla ihan kohta," sanon nojaten päätäni tuon rintakehään hetken päästä.

"Tiiän," tuo vastaa rauhallisesti pörröttäen hiuksiani vielä ennenkuin lähtee kävelemään pukkarille. Näytän hänelle kieltä hymähtöen ja lähden kävelemään kohti pukkareiden ovia. Taidan olla ihastumassa.

//Oon oikeesti todella todella pahoillani että tässä kesti näin kauan ja että tää osa on näin lyhyt. Miun piti julkaista tää eilen ja kerkesin jo lupaillakin sitä mutta omasta mokasta melkein puolet poistu, ja en vaan enää illalla kyennyt kirjoittamaan lisää. Mutta 1,06 k lukukertoja 🤩 apua ja kiitoskiitoskiitos. Oon niin kiitollinen että vaikka en oo kirjoittanut teille uusia osia silti on tullut noin paljon lukukertoja! Mahtavaa kesälomaa kaikille ja onnea valmistuneille sekä jokaiselle joka on taas päässyt opinnoissaan vuoden eteenpäin!