Luit vääriä tähtiä

"Siis moikkasko toi sua?"

Idan nk ×

En vaan tiedä miks toi teksti näytöllä sai mun sydämen hypähtämään innosta, naurettavaa enhän mä kuitenkaan ollut kiinnostunut siitä, vai olinko? Tuhahdin ja ravistin päästäni karistaen nuo ajatukset pois avaten sen jälkeen puhelimeni. Menen snäppiin avaten kuvan jonka hän lähetti. Se paljastuu aivan normaaliksi "alotetaanko Streak?" Kysymykseksi. Vastaan tuolle myöntävästi laittaen kuvan puolikkaasta naamastani niinkuin lähes aina. Suljen puhelimeni jonka jälkeen nousen ylös ja käyn suihkussa sekä teen muitakin random iltatoimia.

* Aikahyppy aamuun*

Ärsyttävä vingunta tavoittaa tärykalvoni. Tai en tiedä voiko oman isoveljensäa ääntä sanoa vingunnaksi mutta menköön   nyt. Hän huuteli mua jo nousemaan ylös, jotta kerkeäisin kouluun. Tuhahdin ja heitin peiton päältäni laskien jalkani maahan. Nousin ylös ja peitin sänkyni jonka jälkeen otan eilen valmiiksi laittamani mustat collarit ja punaisen pitkähihaisen.  Laitan vielä brunetet lantiolle yltävät hiukseni kahdelle ranskanleteille, jonka jälkeen lähdin alakertaan toki ensin ottaen puhelimeni käteeni. Istuudun pöytään syömään mandariinia ja huonoksi onneksenk. juurikin sillä hetkellä Kristian päättää tulla keittiöön alkaen tietysti kiusatettu mua eilisestä kohtaamisestani Noahin kanssa. Heitän mandariinin kuoret roskiin ja otan puhelimeni käteen pyöräyttäen vain silmiäni veljelleni. Pesen hampaani ja juoksen vielä yläkertaan hakemaan eilen pakkaamani reppuni heittäen sen selkääni. Laitan vielä Niken tuulitakin päälleni ja pistän  puhelimen sen taskuun. Vedän jalkaani lenkkarit ja lähden pihalle huikaten veljelläni heipat sillä hänen koulunsa alkaisi vasta tuntia myöhemmin. Kävelen autotalliin ja otan sieltä maastopyöräni, jolla lähden polkemaan koululle.

Käännyn koululle ja ajan pyöräni pyörätelineille. Kävelen sisään kouluun huomaten kaverini odottamassa minua joten liityn heidän seuraansa ja lähden heidän kanssaan hakemaan kirjoja.

*Aikahyppy ruokailuun*

Istun Iisan ja Hillan kanssa pöydässä syömässä ja juttelemme vain jotain random paskaa. Huomaan Kristianin jengin tulevan syömään ja Noah hymyilee mulle sekä moikkaa kädellään joten nostan hymyillen tuolle takaisin kättäni. Ei varmaan edes tarvitse mainita että Iisa sekä Hilla olivat nyt kimpussani kysymyksien kanssa.
"Siis apua moikkasko toi sua?" Noi molemmat kysyvät kuin samasta suusta.
"No mitä sit vaikka ois moikannukki?" Kysyn kummastuneena.
"Kai sä älyyt ettei sulla oo mahiksii saada sitä?" Kysyy Iisa.
Painan ärsyyntyneenä kynnet kämmeniini ja puristan käsiini nyrkkiin.
"Ainakun mä oon kaveri jonkun pojan kanssa se ei tarkoita että oisin tavoittelemassa sitä!" Kivahdan ja nousen ylös niin että penkki rymisee. Kävelen nopeasti palauttamaan astiani kuullen kavereideni huudot perässäni joista en juurikaan välitä. Saan koko ihmiskunnalla joka on ruokalassa katseet itseeni kun poistin kuin pyörremyrsky paikalta. Pian kuitenkin älyän että nyt vituttaa liikaa joten lähden kävelemään kohti ulos ja pyöräilemään kotia.

Ei ois pitäny lähtee.
Se oli mun eka ajatus kun ajoin pihaan. Pihassa seiso myös iskän auto. Raivoa oli siis odotettavissa koska olin vaan häipynyt keskellä koulupäivää kotiin. Äitin ja iskän eron jälkeen iskä on ollu lapsistaan vielä tarkempi eikä todellakaan suvaitse mitään tommosta. Mut virhe oli jo tehty joten jouduin kävelemään leuka rinnassa sisälle toivoen ettei se ois vihane. Mut tietysti oli. Se kerkes huutaa mulle kaks tuntia siitä et hoidan kouluni huonosti yms kunnes ovi kolahti, sieltä astu Kristian ja sen harvinaisen hyvännäköinen kaveri Noah, siis sanoinko että hyvännäköinen? En todellakaan tarkoittanut sitä. No kuitenkin löysin tilaisuuden paeta huoneeseeni joten painelin sinne edelleen reppu selässä ja kypärä kädessä. Heitin kaikki tavarani niille kuuluville paikoille ennenkun lysähdin mun sängylle toki pamauttaen oven eka oikein kuuluvasti kiinni. Miks mä oon niin herkkä? Joku sanoo jotain ja oon jo vetämässä sitä turpaan? Miks en voi olla rauhallisempi joka osaa rauhassa sanoa vastaan? Miks mua pitää aina alkaa vituttaa kaikki jonka jälkeen teen äkkipikasia ratkaisuja.
Näiden ajatusten aikana kuulen askelia ja koputuksen.
"Mene muualle!" Huudan välittämättä kuka siellä.
Ovi kuitenkin aukeaa ja siellä on Kristian sekä Noah jotka tuijottavat mua kysyvästi.
"Enkö mä jo sanonut tarpeeks selvästi MENKÄÄ MUUALLE!" Huudan noille niin kovaa kuin saan yrittäen pitää itseni kasassa. En kai nyt aijo antaa kovan ulkokuoreni rikkoutua noiden kahden edessä?

//Tästä osasta tuli tosi sekalainen ja muutenkin en oikeen tiiä, voi johtua että kirjoittamisessa on ollut taikoo niin tulee niin tönkköä teksiä. :D 688 Words//