Päivä jolloin maailma muuttui (kesken)

Maan kaappaus

Herään riippumatossa grilliruuan tuoksuun. Katselen ympärilleni etsiessäni missä minun kenkäni ovat. Kuulen radiosta, kun Venäjä haukkuu Suomea kohtaan, mutta jätän sen huomaamatta, kun samaa hommaa on ollut jo viimeisen viikon aikana joka päivä. Löydän lopulta kengät, ne olivat riippumaton alla koko ajan. Nousen makaamasta matolta ja kun nousen, näen isäni grillaamassa kanan siipiä. Samalla huomaan, että veljeni Ryan on saapunut meille syömään, joten tervehdin häntä. Hän vain nyökkäsi päätään. "Tule nyt syömään kanat ovat valmiita sama koskee sinua myös Ryan" Isäni viittoen minua ja veljeäni pöytään. Olen menossa pöytään päin, kunnes huomaan, että vaatteeni ovat ihan märkiä, mahdollisesti limsasta, jota olin juomassa ennen kuin nukahdin "Käyn vaihtamassa vaatteet" sanoin isälleni. Mene Vain isäni sanoi. Juoksen autotallimme ohi, ohitan oman moponi ja veljeni moottoripyörän, kiipeän portaat ylös, kunnes saavun olohuoneeseen ja sieltä menen huoneeseeni.

Suljen oveni ja kiskaisen vaatekaappini ovet auki. Kaikki vaatteeni ovat ihan sekaisin mutta saan valittua vaaleansiniset reiälliset farkut ja T-paidan. Olen menossa huoneesta pois, kunnes huomaan mustan nahkatakin, jossa on poliisin virkamerkki kiinnitetty, joka on myös ripustettu seinälle. Se oli äitini moottoripyörätakki. Siinä näkyvät edelleen niiden luotien reiät. Muistan sen päivän, kun tämä tapahtui. Minä olin, jota 9v juuri tullut kotiin. Minä olin aina tottunut, että jompikumpi vanhemmistani oli kotona, kun saavuin kotiin tosin tällä kertaa, kun sanoin: Haloo ketään kotona? En saanut vastausta. Sitten puhelimeni soi se on mummoni. "Lari odota hetki ihan rauhassa olen tulossa teille" Minä vastaan vähän paniikin vallassa "Missä isä ja äiti on?" Mummoni vastaa "Isällesi tuli pidempi työpäivä kuin normaalisti ja äiti meni hakemaan kaupasta ruokaa" Vastaan: ok mummo. "Odota ihan rauhassa mutta älä soita kummallekaan vanhemmillesi ei häiritä sopiiko?" Suljen puhelimeni ja otan ulkoa vaatteeni pois ja menen olohuoneeseen istumaan. Hetken mietinnän jälkeen soitan kiellosta huolimatta äidilleni. Puhelun yhdistäminen kestää kauemmin kuin oletin mutta kun se yhdistää kuulen vain ammuskelua ja sitten äitini äänen, mutta todella hiljaa en tajua mitä hän sanoo silloin, puhelu sammuu heti.

Pudotan puhelimen maahan ja lyyhistyn maahan itkien. Kuulen oven paiskautuvan auki, sen jälkeen tunnen jonkun halaavan minua ja kuulen " hei pikkupoika kaikki on ok" nostan päätäni ylöspäin ja avaan silmäni, vaikka kyyneleet valuivat silmistäni, pystyn tunnistamaan, kuka haluaa minua. Hän oli minun isoveljeni, yritän saada sanat ulos suustani, mutta en pysty. Sitten tilanne rauhoittuu alan rentoutua ja me vain pysymme siinä rauhassa.

Kuulen sitten isoveljeni huutavan "Lari! Lari! Herää!"

Herään omassa huoneessani ja näen isoveljeni yrittävän herättää minua "kaikki ok kääpiö?" Vastaan "kyllä minä olen, muistot vain heräsivät uudelleen" "No tule ulos ruoka alkaa jäähtyä" veljeni sanoi minulle ennen kuin lähti huoneesta ulos.

Nousen ylös lattialta ja katon kerran vielä takkia ennen kuin otan sen mukaani ulos. Se on juuri sopiva. Menen ulos isäni ja veljeni luokse. "Miksi sinulla on tuo takki päällä" veljeni kysyi minulta. "Haluan pitää sitä nyt hetken käykö se iskä?" Huomaan, että isäni miettii hetken mutta antaa lopulta luvan. "Sehän sopii sinulle kuin valettu" isäni huomaa. "Näyttävästi

, mutta olisiko nyt ruuan aika minä näännyn". Sanon ennen kuin istahdin pöydän ääreen. Syömme ihan rauhassa ja puhumme siitä, kuinka veljeni on päässyt nuoriso-ohjaajaksi ja kuinka minä yritän päästä lukioon, jotta pääsisin poliisiksi, kuten äitini.

Yhtäkkiä hirveän kovat sireenit alkavat soivan. Ihmettelen mitä tapahtuu, mutta veljeni ja isäni näyttävän tietävän mitä tapahtuu. He alkavat kerätä tavaroita, joita on lähellä. Sitten isäni huutaa Ryanille "Ota Lari ja vie hänet kellariin" lähdimme juoksemaan kellarin suuntaan silloin minä näin sen ison lentokoneen todella matalalla tulevan meidän luoksemme. Jatkamme juoksemista kellarin suuntaan. Pääsemme kellariin ajoissa, sitten tajuan iskä ei ole täällä vielä yritän juosta ulos hakemaan häntä, mutta veljeni pitää minusta kiinni. "Päästä irti" huudan veljelleni "En hän tulee vielä" veljeni karjaisee minulle. Pääsen veljeni otteesta irti joten kiipeän portaat ylös maan tasalle sitten näen isäni juoksemassa meidän suuntaan äitini takki mukana ja reppu mukana. "Sisään siitä nyt" iskä huudahtaa ennen kuin hän taklaa minut portaista sisään ja sulkemalla kellarin oven kiinni. "Kaikki ok" isäni kysyi minulta ja veljeltä. " Mitä helvettiä toi oli" kysyn vihaisena ja hämmentyneenä. Kukaan ei vastaa, joten kysyn uudelleen. "Mitä helvettiä toi oli" "Ne paskiaiset oikeasti teki sen" isäni sanoi hiljaa. "Teki mitä?" Kysyn vielä. "Muistatteko sen kaiken vihapuheen mitä venäläiset olivat puhuneet suomesta" isäni sanoi ennen kuin maa alkoi järistä. Kellarissa olevat tavarat alkoivat putoilla seiniltä, valot sammuivat ja samalla itse lyön vahingossa pääni seinään, romahdan maahan. Maailma alkaa pimentyä reunoilta ja sitten kaikki menee mustaksi samalla, kuulen isäni huutavan minulle. Lari pysy hereillä!" Kaikesta huolimatta sammun heti.