Oli kulunut muutama päivä siitä, kun tapasin Robinin ja hän oli antanut numeronsa minulle. En vieläkään ollut uskaltanut soittaa hänelle, mitä minä muka Robinille sanoisin?
Tänään kuitenkin olin päättänyt lähettää Robinille viestin. Kaivoin rypistyneen paperipalan taskustani ja tallensin numeron nimellä "Roppe 😻". Menin Whatsappiin ja etsin Robinin nimen. Käteni tärisivät kun näppäilin viestiä.
" Moi 😊 muistaksä mut? Me tavattii siel Voicen toimistol muutama päivä sitte 😜"
Sitten vain lähetin sen. Robin oli ollut viimeksi paikalla kolme minuuttia sitten. Päätin, etten jäisi odottamaan, että hän näkisi viestini vaan laitoin puhelimeni pois.
Jassu ei tiennyt vieläkään. Halusin niin kovasti kertoa hänelle (olihan hän paras ystäväni) mutta lupasin Robinille, ja en ikinä pettäisi hänen luottamustaan. En ikinä.
Yhtäkkiä puhelimeni värisi, sä sydämeni pysähtyi. Nostin puhelimeni pöydältä ja avasin lukituksen.
"Moi emmi, mä oon oottanu et lähettäisit mulle viestii tai jotai. Pelkäsin et hukkasit mun numeron 😳"
Tuijotin viestiä hetken suu auki. Ensinnäkin hän muisti nimeni ja toiseksi, että Robin oli odottanut viestiäni. Hymy pyrki kasvoilleni kun kirjoitin vastauksen.
"Aijaa 😳 no kiitos 😗 mitä sulle kuuluu? 😊"
Robin tuli online nopeasti.
"Ei mitää 😚 tosi hyvää, ehk vähän tylsää just ny, hyvä et laitoit koodii 😉"
Hymyni kasvoi vain suuremmaksi.
"Mä luulin et olit studiol tänää?" Vastasin. Niin olin Twitteristä lukenut.
"Mun piti olla, mut ne peru sen. Nythän on lauantai, ni jimi halus pitää vapaapäivän 😁" Robin lähetti takaisin.
"Aijaa, tylsäää 😔" vastasin. Robin oli online hetken aikaa ja alkoi kirjoittaa taas.
"Haluisiksä nähä tänää?"
Jähmetyin. Robin halusi nähdä minut. Tänään. Minut. Robin. Oumaigaad. Kirjoitin nopeasti vastauksen.
"Okei, mut missä? Mä pääsen bussil keskustaan 20 minassa 😗"
"Mä voin tulla hakee sut mopoautol 😉" Robin lähetti. Aloin nauramaan pelkästä ilosta. Vastasin myöntävästi ja lähetin hänelle osoitteeni. Hän vastasi olevansa siellä noin 20 minuutin päästä.
Pakkasin kamani nopeasti. Olin jo meikannut aamulla ja hiuksiani en jaksanut alkaa laittamaan. Noin kahdenkymmenen minuutin päästä kuulin tööttäyksen tieltä päin ja nauroin. En tiennyt, että mopoautotkin pystyivät tööttäämään, haha.
Juoksin alakertaan ja laitoin tennarini päälle. Sitten avasin oven ja näin Robinin seisomassa mopoautonsa edessä, näyttäen upealta. Kävelin hänen luokseen, hymyillen.
"Moi." Hän sanoi hymyillen.
"Moi." Vastasin.
Robin avasi minulle oven ja olin kävelemässä kun liukastuin. Robin sai minut juuri ja juuri kiinni ennen kun oisin pudonnut jäiselle tielle. Aloin nauraa.
"Oops.." Sanoin edelleen nauraen. Robin auttoi minut penkille nauraen. Sitten hän käveli ajajan puolelle ja sulki oven. Tein samoin.
"Ooks sä aina noin kömpelö?" Robin kysyi hymyillen.
"En, ehkä mua vaa jännitti." Sanoin nauraen. Robin alkoi ajamaan. Kello oli vasta kuusi, mutta oli jo pimeää. Oli jo joulukuu, ja useimmat ihmiset olivat jo ripustaneet koristeet esille.
"Mikä sua jännittää?" Hän kysyi.
Mietin hetken.
"Mä haluun et sä tykkäät musta. Tai siis, ois tosi kiva olla sun ystävä." Vastasin.
"Miks sä haluut olla mun ystävä?"
Tuijotin häntä hetken. Robinin hymy oli haihtunut.
"Koska sä oot hauska, energinen ja sä välität sun ystävistä. Ja mäki rakastan laulamista." Sanoin lopulta. Hän näytti yllättyneeltä.
"Mä luulin et sä haluut olla mun ystävä vaan kosk oon kuuluisa."
Pudistin päätäni.
"Ei oo totta. En mä oo sellainen."
"Vau, kiitos. Et oikeesti tiiä mitä toi merkkaa mulle." Robin sanoi ja näin hänen hymynsä palaavan.
"Onks sulla nälkä?" Robin kysyi hetken päästä.
"Mm, vähän joo." Vastasin. Todellisuudessa olin kuolemaisillani, lounas oli jäänyt välistä.
Robin ajoi pienen ravintolan eteen ja pysäytti auton. Sitten hän nousi ulos mopoautostaan ja avasi minulle oven. Hymyilin hänelle. Tästä päivästä tulisi toivon mukaan kiinnostava, no, olinhan sentään Robinin kanssa.
