more than this

3

Harryn näkökulma

Heräsin inhottavaan tunteeseen. Tuntui aivan siltä, kuin joku olisi hakannut päätäni tiiliskivellä. Edellinen ilta oli hämärän peitossa, mutta tajusin äkkiä jotain normaalista poikkeavaa. Vahvat kädet ympärilläni. En meinannut aluksi muistaa, kuka oli päätynyt viereeni nukkumaan, mutta tatuointien näkeminen riitti muistuttamaan.

Minun piti kaivella muistiani hetki, jotta sain koottua palaset illasta järkevästi yhteen. Tosin ainoa, mikä kuulosti millään tavalla järkevältä päässäni, oli bileistä lähteminen. Sen jälkeiset tapahtumat tuntuivat enemmänkin mielikuvitukseni tuotokselta. Paitsi että Louis makasi elävänä todisteena aivan kiinni minussa.

En uskaltanut liikahtaakaan, ettei hän olisi herännyt. Makasin vain hiljaa paikallani, välittämättä pahasta olostani ja pian halkeavasta rakostani. Louis oli sen arvoinen. Tiesin sen, vaikka suunnilleen kuka tahansa muu olisi sanonut minua tyhmäksi, jos olisi kuullut mielipiteeni.

Ja sitten aloinkin jo tuntea heräilemisen merkkejä takanani. Painoin silmäni takaisin kiinni - en jostain syystä halunnut hänen tajuavan, että olin hereillä.

Louisilla kesti ilmeisesti hetki päästä tilanteen tasalle, mutta kun niin kävi, hän irrottautui varovasti minusta ja miltei juoksi kylpyhuoneeseen. Hänellä oli selvästi kiire johonkin - eli siis luultavasti pois luotani -, sillä kuulin suihkun käyvän vain noin viitisen minuuttia.

Pian Louis jo kaivoi äänistä päätellen vaatekaappiaan ja raotin toista silmääni ihan vähän ja eteeni paljastuva näky oli uskomaton; hänen upea, tatuoitu vartalonsa oli alastomana silmieni edessä. Vaikka olisin katsellut sitä elävää taideteosta mielelläni pitempäänkin, painoin silmäni takaisin kiinni. Taisin oikeasti olla jonkin asteinen pelkuri.

Ei aikaakaan, kun tunsin pienen tökkäisyn olkapäässäni.

"Hei Kikkura", Louis sähisi hiljaa, tökäten uudestaan samaa kohtaa. "Styles, herää."

"Mmh?" annoin elonmerkkejä, jotta hän lopettaisi tökkimiseni.

"Kato muhun."

Tein työtä käskettyä ja raotin silmiäni jälleen. Hän seisoi siinä ihan lähellä ja soin hänelle kysyvän katseen.

"Älä puhu tästä kenellekään", hän käski, painottaen viimeistä sanaansa. "Onko selvä?"

Nyökkäsin pala kurkussa ja hän häipyi mitään sanomatta.

Se sattui. Se ihan oikeasti sattui. Olin tyhmänä kuvitellut, että yhden vierekkäin nukutun yön jälkeen hän ei olisi enää vihannut minua. Louis oli sanonut minua jopa kauniiksi. Tajusin vasta sillä hetkellä, miten helvetin naiivi olin ollut. Miksi hän olisi tarkoittanut mitään, mitä oli sanonut?

Rakkoni pakotti minut nousemaan sängystä ja miltei juoksemaan vessaan. Saatuani helpotuksen hätääni, katsoin itseäni peilistä. Silmänalusiani koristivat tummat varjot ja kaulani näytti Louisin takia pahoinpidellyltä. En kyennyt edes muistamaan, milloin viimeksi olisin näyttänyt niin hirveältä. Ei sillä, en pitänyt itseäni muutenkaan oikein minkäännäköisenä, mutta nyt näytin omasta mielestäni suorastaan oksettavalta.

Sen hetkinen mielipiteeni saattoi tosin johtua vain pahasta mausta suussani.

Pesin hampaani huolellisesti ja vasta, kun olin varma, ettei kamala maku enää palannut, siirryin suihkuun. Istuin viileän veden alla ihan hyvän ajan, sillä se tuntui jollain tavalla helpottavan oloani.

Viimein, kun jaksoin nousta suihkusta, vedin puhtaat bokserit ylleni ja menin takaisin sänkyyni makaamaan.

Oloni oli niin henkisesti, kuin fyysisestikin suoraan sanottuna aivan paska. Lihaksiini särki, vatsassani kiersi ja päässäni jyskytti.