Me ei oltu ikuisuus

Prologi

Joka päivä mä ootin et mä löydän jonku muunki syyn elää ku Tomas, joka päivä mä ootin et mull on joku jonka kaa jakaa tää mun paha olo, joka päivä mä ootin et mä saisin tuntee iloo.. Et pitkästä aikaa mä tuntisin oloni onnelliseks.

Mutta se toive on vissii Jumalan mielest vaikee toteuttaa, koska ainut mitä mä sain oli se et mun mutsi muutti pois, mun faija alko käyttää perheväkivältaa, mun isoveli muutti pois, mun toinen isoveli alotti huumeet, mun kiusaamista jatketiin, mä yritin itsemurhaa ja sain uuden bestiksen nimeltä terä..

Meill on vissii Jumalan kaa eri näkökulma siit mikä on ilon tuntemista, koska mä en tuntenu iloo.. Tunsin kokoaikaista kipuu mun sydämessä ja mun aivot yliajatteli koko aika.

Mun huoneesta alko päivä päivältä tulee mun oma koti, mun oma turvapaikka missä sain ehkä joskus olla turvassa.. ainakin hetken.

Veri jota viel pari vuotta sitten pelkäsin ja inhosin, ni siit alko tulla mulle joka päivänen näky, näky jonka mä halusin nähä, näky jonka näkemistä mä ootin, mä rakastin sen näkemistä, se oli kirjaimellisesti aivan mahtava näky ku sitä vaan vuos ja vuos.. lattia ja kädet oli siin, se oli oikeestaa taiteellista.. ja se veri kerto mulle et mä oon elossa, koska muuten mä en sitä tuntis.

Mutta sit kaikki muuttu, tammikuun 16 päivä, vuonna 2018.. mun syntymäpäivänä, mä vihdoin tunsin halua tutustua..

Ja päivä päivältä mä tunsin oloni edes jotenki siltä et mä oon elossa, vaikka ei mun murheet silti pois menny mutta joku kuitenki parani..