Love the way you lie

10. mahdollisuus?

Lukas virnuili minulle ovella ja katseli minua hymyillen. Hänellä oli takki päällään ja piteli käsiään sen taskuissa. Hän oli komea ja varmasti olisikin hurmannut minut ulkonäöllään, jos tilanne ei olisi toinen. Jos hän vain tietäisi, miten syviin vesiin oli minut saattanut.

"Moi", hän sanoi. "Mä yritin soittaa, mutta et vastannut mulle."

"Ja ihan syystäkin", sanoin katkerasti.

Lukas nosti kulmiaan ja odotti minun jatkavan lausetta. Yritin niellä kurkkuuni noussutta sappea alas ja voin vaikka vannoa, että olin oksentaa. Jos hän osaisi lukea ajatukseni, hän olisi saattanut harkita kahdesti tänne tulemista. Nyt oli todella huono hetki. Päätin uskoa Julietia ja Lukas ei todellakaan tiennyt, että hänen bisneksensä oli varomattomasti paljastettu minulle. Luojan kiitos nyt eikä myöhemmin.

"Nyt on ihan pikkasen huono hetki sun vierailulle", sihahdan.

"Mitä? Ootko menossa vai nukkumaan?" Lukas kysyy yrittäen ilmiselvästi olla vitsikäs. Hän haraisee hiuksiaan ja yrittää tulla eteiseen, mutta astun hänen tielleen. Hän ei astu kynnyksen yli jalallansakaan. Ei niin kauan kun minä olen järjissäni.

En todellakaan tiedä minkätason idiootti hän on, kun ei tajua etten halua jutella hänen kanssaan. Hän vain katselee minua hymyillen, silmät tuikkii onnesta, kun minun taas ovat räjähtää yli kuopistaan. Toinen silmäni tarkentaa taskuun, joka kummasti pullottaa, vaikka Lukaksen käsi ei edes ole siellä enää. Voi luoja.

"Mitä sulla on tossa taskussa?" kysyn. "Toitko mulle vai jotain?"

Lukas epäröi, hänen kasvoillaan käväisee epäusko ja pelko, mutta sitten hän taas rentoutuu ja naurahtaa.

"No joo, mulla olisi täällä pussillinen M&M karkkeja, mutta saat niitä vasta kun tuut mun kaa ulos."

Lukas on todella lapsellinen. Ajatteleeko hän houkutella minua ulos karkeilla? Luulin, että sellainen olisi hänestäkin epäilyttävää. Houkuttelisi varmaan vielä autoonsakin, jos omistaisi sellaisen. Tai mistä minä tiedän, kai hänellä voi olla jo.

"Ajattelitko saada mut karkeilla ulos?" kysyn epäuskoisena ja nyt äsken tuntemani viha ja paha olo on vaihtunut hämmennykseksi. Onko hän oikeasti noin typerä?

"Ai, sä ootkin vähän vaativampi asiakas", Lukas toteaa varomattomasti.

Asiakas. Se jää pyörimään mieleeni ja aivoni alkavat yhdistellä aiemmin kuultuja puheita sanaan asiakas. Julietin ääni alkoi kaikumaan korvissani ja minun olisi tehnyt mieli painaa kädet korvilleni, jotta en olisi kuullut sitä. Lukas myi huumeita. Olin aivan varma.

"Emilia, ootko tulossa syömään, sun ruokas jäähtyy-" Julietin puhe keskeytyy, kun hän näkee velipuolensa. "Mitähän sä kuvittelet täällä tekeväsi? Äläkä vaan sano alkavas jaella sitä paskaa. Mä oon ihan täynnä kaikkia valheita, joita viljelet muille. Ja sori bro, mutta tää on kosto."

Lukaksen kasvot valahtavat nopeasti, hän kääntyy ja juoksee pois jättäen minut ja Julietin seisomaan ovelle. Olen lamaantunut ja Juliet joutuu vetämään minut sisälle, koska tuntuu että jalkani ovat liimautuneet lattiaan. Mistä kostosta oli oikein kyse?

"Kuka ovella oli?" Suvi kysyy uteliaana.

"Lukas", Juliet vastaa ja hänen äitinsä haarukka putoaa lattialle.

"Kukas hän on? Poikanneko?" äiti liittyy keskusteluun.

"Julietin velipuoli vain", Suvi vastaa hermostuneena ja nostaa lattialle pudonneen haarukan ylös isän antessa hänelle uuden.

Iloinen ilmapiiri on muuttunut kiusalliseen hiljaisuuteen, ja voin vain kuulla jokaisen hengenvedon, joka tässä huoneessa hengitetään. Kuului vain astioiden kilinää, kun ne kalahtelivat varomattomasti toisiinsa. Tiesin äidin pelkäävän astioidensa puolesta - ne olivat hänelle hyvin tärkeät - kun Suvi leikkasi lihan palaa agressiivisesti. Olin jo kuulevinani veitsen terän raaputtavan lautasen pintaa. Jos siihen jäisi naarmut, äidin huoleen oli kyllä syytä.

Tarkkailimme vuorotellen toisiamme, silmästä silmään ja käänsimme katseet nopeasti pois.

"No, Juliet, mitenkäs sinun elämä hurisee?" isä kysyy ja rikkoo hiljaisuuden. "Me emme olekaan vielä kerenneet jutella."

"Ihan hyvin oikeastaan, kiitos kysymästä", Juliet vastaa ja hymyilee säkenöivää hymyään.
"Elsi ja Emilia ovat oikein anteliaita ja mukavia tyttöjä."

Vilkaisemme pikaisesti toisiamme Elsin kanssa, rukoilemme ettei Juliet paljastaisi mitä olimme hänelle antaneet.

"Näyttikö Emilia sinulle meidän kauniit istutukset takapihalla?" äiti liittyy keskusteluun.

"Äiti, ei taas", mutisen, mutta ilmeisesti äiti ei kuule tai kuuntele minua.

"Ei, me oikeastaan olimme vain tässä rakennuksessa", Juliet ennättää vastata. "Minä oikein kovasti haluaisin nähdä ne istutukset!"

"Menkäähän sitten ja tulkaa jälkiruoalle, kun kuulette huutoni!" isä lisää ja hänen kasvonsa syttyvät innosta, kun on saanut tehdä jälkiruokaa.

"Mhm", mumisen ja lähdemme.

**

Seisomme takapihallamme ja tuijotamme pensaita kuin ne olisivat mielenkiintoisinta mitä olemme nähneet. Vasta leikattu nurmi tuoksuu nenässämme ja kanervat pursuavat yli ruukuistaan. Kauniisti muotoiltu ruuspensas on suoraan nenäni edessä. Mahtavaa. Luulen, että Juliet ei edes oikeasti halunnut tulla katsomaan näitä, ja arvaukseni osuukin oikeaan, kun hän kääntyy ja alkaa puhua.

"Siis jos mä käsitin oikein, Lukas tapailee sua?" Juliet hieroo ohimoaan.

"Me ollaan nähty vain yhden kerran ja hän tuli, koska on Elsin ystävän serkku", puolustelen.

"Ei jeesus. Mä en oikeesti aatellu et sä sortuisit sellaseen", hän huokaa.

"Siis mikä saarna tää nyt on? Mä saan tehdä mitä mä haluun elämälläni", ärähdän.

"No joo, en mä sanonu ettetkö sä sais, mutta haluun vaa tietää, et ootko aikomassa heitää elämääs hukkaan?"

"Mitä vittua? Siis mistä sä tiedät, että se edes myy sitä paskaa?" kysyn ja nostan kulmiani.

Puristan käteni nyrkkiin ja puran vihaani painamalla kynnet kämmeniini.

"Ok, sä oot mulle vihanen Emilia, mutta lupaa mulle, ettet ainakaa ala seurustelemaan Lukaksen kanssa." Juliet lähes anoo. "Pliis, oo nii kiltti."

Ja minä vaikenen. En osaa sanoa mitään, mietin vain miksi Juliet on minusta niin huolissaan. Haluan aiemmista sanoistani huolimatta antaa Lukakselle mahdollisuuden, jos hän sitä enää edes haluaa.

Ja jos minä olen siihen edes valmis.