sinilintu | jjk ;; kth

viimeinen ;

Sua ei enää ollut

olemassa

Kuin ei olisi koskaan ollutkaan

Maailma jatkoi eloaan

ja koska mä opin kantapään kautta, että hiljaisuus rikkoo rakkaustarinoita,

mä kirjoitin tän kirjan sulle

ja maailmalle.

-

Mä yritän illalla sulkea silmiäni. En tunne enää sun sinertävää vapautta ympärilläni. Yöt on ahtaita ja tukalia, täynnä tyhjiä kellonlyöntejä. 
Koska meidän elämä oli ollut täynnä toivoa, usvaa ja kultahippuja. Sut oli valettu kevyestä ja hauraasta sinisestä ja mä olin lujaa mutta kaunista kultaa. Sinilintu ja kultasirkku. Meidän elämässä oli kaikkia niitä maailman lempivärejä. 

Nyt mä oon ihan yksin. Ja mä tunnen miten sun lohduttava sinertävyys hiljalleen haihtuu mun ympäriltä. Mun päivistä on kulunut kaikki väri pois. Ei edes epätoivoista hopeaa tai häpeän violettia. Pelkkää väritöntä.

Ja jos maailmassa on enää pelkää mustaa, mä päätän, että musta on siitä lähtien uusi lempivärini.

Se kultasirkku, mikä mä sun vierellä olin, muuttui yönmustaksi korpiksi. Kiiltäväksi ja yksinäiseksi yötaivaan linnuksi.

Sun ainoa toive oli, että me oltais aina yhdessä. Mutta kyllähän sun olisi pitänyt tietää, että ihminen on liian heikko sanomaan ikuisesti. Ihminen on liian heikko sanomaan yhtään mitään.

Sinilinnulleni

- Taehyung Kim