sinilintu | jjk ;; kth

22

Mä yritin olla paras versio itsestäni.

Kai mä koitin epätoivoisesti korjata sua.

Yritin tehdä kaikesta kokonaista ja täydellistä.

Tai ehkä mä vaan pelkäsin sen täydellisyyden täystuhoa.

Koska musta tuntui, että kaikki oli valumassa sormien lävitse kuin virtaava vesi.

-

Sä olit viehättävä, mä olin karismaattinen.

Mutta sä olit myös hajanainen, ahdistunut ja hiljainen.

Sitten olin mä, itsekäs, tietämätön ja pelokas.

Loppupeleissä ihan yhtä eksynyt kuin säkin.

Ja yhdessä me oltiin ihan rakastuneita.

Koska ei rakkaus vaadi täydellisyyttä.

Rakkaus on aika kaukana täydellisyydestä.