Se, joka ei puhu [Tauolla]

6. Valoja

Ihan alkuun jo pahoittelut, tää osa lähtee ihan eri kohasta kun se edellinen.
Tätä ei myöskään oo läpiluettu kovin tarkasti, että jos löytyy virheitä ni kertokaa, haluan korjata ne tai en saa mielenrauhaa😁

°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°

"Äiti juokse jo!" mä huusin ovelta sisälle. Kohta mä jo kuulin korkojen kopinaa lattiaa vasten kun se marssi eteiseen iskä perässään. "Meri, mä en ole yhtään varma tästä", iskä mutisi samalla kun se etti puvuntakkia eteisen kaapeista. "Eikö me puhuttu tästä? Leevi on mun veli. Sun ei ole pakko tulla jos sä et halua, mutta mulla olis paljon parempi mieli, jos mä tietäisin, että sä et inhoa sitä", äiti huokasi.

"En mä inhoa sitä, mä vaan... Ääh!" iskä urahti vetäessään takkia päälleen. "Meri, oletko sä ihan varma, että tää on oikein?" "Kyllä sun jo pitäis tietää, että mä en jätä mun perhettä minkään takia", äiti kivahti. "Leevi on mun perhe, joten mähän tuen sitä aina, oli se sitten homo tai rikollinen. Ja sun, Oskari, pitäis pikkuhiljaa alkaa käsittämään, että se ei ole mikään sairaus!"

Iskä katto sitä vähän aikaa ihan hiljaa. Sitten se huokasi. "Kyllä mä sen tiedän, anteeksi. Tää on vaan niin paljon vastaan kaikkea sitä, mitä mulle on opetettu. Mä en saa sitä karsittua pois yhdessä yössä." Sen äänestä kuuli selvästi, että se oli pahoillaan. Niinpä äitikin suli. "Kyllä mä ymmärrän, rakas, anteeksi. Mä tiedän, että tää on sulle vaikeeta. Mutta voisitko sä silti edes yrittää?"

Iskä nyökkäs ja katto äitiä silmiin. "Mä yritän." Kun ne ei sitten meinannutkaan irrottaa silmiään toisistaan, mä rykäisin ja nauroin: "Hankkikaa huone! Tai mieluummin älkää, koska me myöhästytään kohta!"

Se sai ne molemmat liikkeelle. Äiti lähti hakemaan viimeisiä pakkauksia sisältä, ja iskä lähti käynnistämään autoa. Minä taas yritin olla sotkematta helmojani noustessani autoon, ja onnistuinkin. Äitikin pakkautui autoon, ja sitten me lähdettiin ajamaan kohti kirkkoa.

"Äiti? Miks ne muuten halus mennä naimisiin täällä?" mä mietin kun näkyviin alko tulemaan pieniä, valkoisia, sydämen muotoisia kylttejä, joissa luki: L+P. "Se on mun ja Leevin kotikirkko. Ja täällä kirkkoherra ei ehkä nirhaa niitä heti kun ne pääsee alttarille", äiti huikkasi etupenkiltä. "Okei", mä nyökkäsin. "Onks se Petteri muuten millanen?"

Mä toivon, että mä voisin sanoa sen seremonian olleen kaunis. Valitettavasti mä en kuitenkaan muista siitä paljon mitään. Jo häämarssin kohdalla mun korvat alko soida, enkä mä pystyny keskittymään ollenkaan. Se sama jatkuva huuto soi niiden urkujen taustalla, ja vaikka mä yleensä tykkään urkumusiikista, mä olisin antanu mitä vaan, että just sillä hetkellä olis vaan ollu hiljasta.

Mä kuulin kun äiti käski mun nousta ylös. Luultavasti mä nousinkin, mutta seuraavassa hetkessä mä olinkin jo lattialla. Äiti todennäköisesti panikoi ihan huolella, vaikka mä en siitä ollukkaan tietoinen. Se ääni mun päässä huusi kuin palosireeni. Mä kuulin kyllä kaiken mitä ihmiset sanoi, mutta yksikään sana ei rekisteröitynyt mun aivoihin.

Jossakin vaiheessa mä taisin pyörtyä, koska seuraava asia, jonka mä muistan, on ambulanssista. Mut kuskattiin suoraan TK:lle, jossa varmaan kymmenen eri ihmistä pyöri mun ympärillä noin tunnin ajan ja kysyi vaan samoja kysymyksiä uudestaan ja uudestaan. "Miltä susta tuntuu?" ja "sattuuko mihinkään?" oli ehkä yleisimmät. Joku kysyi, että oliko mulle tapahtunu mitään outoa ennen sitä pyörtymistä, joten mä kerroin sille siitä äänestä. Sen jälkeen kaikki vaan paheni, ja koko hullunmylly alkoi taas alusta. Sen jälkeen joka ikinen ihminen siinä huoneessa pyysi mua kuvailemaan sitä ääntä, tai kertomaan, aiheuttiko se kipua.

"Kyseessä on mitä luultavimmin auditiivinen hallusinaatio", lääkäri ilmoitti. "Se kuuluu joidenkin huumausaineiden vaikutuksiin, mutta tässä on todennäköisemmin kyse suhteellisen yksinkertaisesta, mutta harvinaisesta oireyhtymästä." "Mikä se on?" äiti kysyi. Sen ääni oli ihan ohut, hädin tuskin kuiskausta kuuluvampi. "No, kuten ehkä tiedätte, joskus ihmisaivot tuottavat omia ärsykkeitä, kuten ääniä tai tuntemuksia stressin tai jännityksen alla. Tämä oireyhtymä aiheuttaa sen, että tuosta aivojen mekanismista tulee hyperaktiivinen, ja se reagoi pienimpäänkin ärsytykseen paljon voimakkaammin kuin pitäisi.

"Jennan tapauksessa tällaisia oireita ei kuitenkaan ole aiemmin tavattu. Siispä uskon että sinun häiriösi on joko jollain tasolla stressiperäinen, tai sitten se on aktivoitunut vasta nyt jonkin poikkeaman takia." Mä tuijotin sitä lääkäriä hiljaisena. Oliko mussa jotain vikaa? Joku outo häiriö mun aivoissa, joka aiheutti sen kamalan kirkumisen? Mä huokasin. Kyllä kai mä sen olin tienny. Ei normaalit ihmiset kuule ääniä päässään.

"Kyllä, tämä on kaikista todennäköisin vaihtoehto. Yksityiskohtainen diagnoosi tulee kuitenkin vasta myöhemmin", lääkäri selitti äitille. "Selvä, kiitos. Miten... Miten tämän kanssa pitäisi toimia, jos se toistuu?" äiti kysyi. Se kuulosti ihan järkyttävän väsyneeltä, enkä mä kyllä ihmetelly. Ihan vastahan se oli ollu sen veljen häissä, ja heti seuraavaksi sen piti olla TK:lla pyörtyneen tyttönsä takia ilman mitään hajua, onko se kunnossa. Väsyttäisi vahvempihermoistakin.

Se lääkäri selitti äitille jotakin käsittämätöntä, enkä mä jaksanu kuunnella sitä. Siispä mä aloin tutkia julisteita sen huoneen seinillä. Ne oli ihan järkyttävän kliseisiä, just sellasia mitä löytyy jostakin neuvolasta, mutta just sen takia mä niitä luinkin. Oli hauska katsoa, miten kamalan huonoja iskulauseita terveydenhuollosta oikeasti saakaan aikaan.

"Selvä, hyvä, kiitos paljon", äiti höpisi lääkärille. "Ai niin, johtuiko se pyörtyminenkin tästä samasta?" "Aivan, niin. Siihen oli syynä hiukan matala verenpaine sekä nestevaje. Kunhan vain huolehditte riittävästä vedensaannista, kaiken pitäisi olla kunnossa", lääkäri hymyili. Äiti kiitti sitä vielä kerran, ja sitten talutti mut ulos.

°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°

Heipähei vaan kaikille ja hyvää loppuleipää! 😁

Tosissaan anteeksi kaikille kun olen hidas ja aikaansaamaton (nyyh😭). Mä lupasin parantaa tapojani, mutta vaikuttaa siltä, että tää silti menee aina viime tippaan. Mitä mieltä ootte, pitäiskö mun ottaa joku tietty päivä, jollon aina julkasis? 🤔

Eniwei, mitenkäs kaikilla menee? 😊Itellä sitä aika perus kauraa, väsyttää ja ärsyttää mutta elämä on! Ehkä se vielä tästä menee eteenpäin.

Huomenna pitäis mennä hoilaamaan kirkkoon kuoron kanssa, ku joku piispa on täällä tarkastuskäynnillä, että sellasta sitte. Mun tuurilla mä onnistun kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti laulamaan vaihteeksi kovaa, mutta sitten mä laulan niin päin pyllyä, että saan hävetä sitä loppuelämäni. Mutta ei kai siinä, eihän tää piispa oo ku koko Suomen ev.lut. kirkon johtaja että ei paineita tai mitää. 👍

Noh, nyt saitte tämmösen järkyttävän avautumisen ihan vaan koska mun teki mieli höpistä jotai. Tosiaan pitäis varmaan mennä nukkumaan joten heisulivei ja päin ääretöntä vai mitenkäs se menikää.

Hyvää leipää kaikille ja muistakaas olla kiltisti🤗