Paholaisen silmät

1. Paholaisen silmät

Kävelin Itiksessä ihan tavallisesti lauantai aamupäivällä. Olin menossa H&M:älle. Kävelin Espresso Housen ohi, ja haistoin huumaavan kahvin tuoksun. Taidanpa käydä tuolla kohta. Ajattelin hymyillen.

***
"Anteeks, missä teillä on kollarit?" Kysäisin myyjältä.
"Yläkerrassa. Sieltä löytyy heti liukuportaiden jälkeen vasemmalta."
"Kiitos!" Huikkasin ja lähdin ylös.

***
Nää on aika kivat. Mut nää on vähän kalliit... Ajattelin huomaamistani tummanharmaista kollareista joissa oli reiden kohdalla Dumbon kuva. Olin rakastanut Disneyleffoja aina, etenkin Dumboa ja Leijonakuningasta.
"Tarvitsetteko jotain apua?" Myyjä kysyi kun minä vain seisoin vaaterekin edessä.
"Ehh en! Katselen vain" vastasin hieman hämmentyneesti.

***
>> skip 1h>>

Olin saanut ostettua uudet kollarit, vaaleanliilan hupparin ja narutopin, ja olin matkalla Espresso Houseen.
"Yksi iso caramelcaputzino" sanoin tiskillä.
"Kiitos. Saako laittaa kermavaahtoa?"
Nyökkäsin.

***
Istuin syrjäisimmässä pöydässä kahvikuppini kanssa. Kahvila oli aika täynnä joten olin tyytyväinen saatuani vapaan pöydän.
Yhtäkkiä tunsin jonkun tulleen minua vastapäätä ja nostin katseeni. Ja ei helwetti mitä siinä olikaan. Arviolta 19-vuotias miehenalku; mustat hiukset, farkkutakki, vaaleansininen paita ja mustat revityt farkut sopivat täydellisesti jäänsinisten silmien kanssa.
"Huhuu?" Hän sanoi hieman huvittuneesti. Voi elämä olin aivan omissa ajatuksissani...
"Ehh anteeksi?"
"Että sopiiko istua?" Hän kysäisi vinkaten silmää hieman naurahtaen.
"Juuu. Juu tottakai!" Vastasin hieman liiankin innostuneesti.

***
"Minkäs ikäne oot muutes?" Mies kysyi. Olin vihdoinkin saanut itseni tähän keskusteluun ja sain taas puhuttua normaalisti.
"Täytin juuri 18." Vastasin hymyillen.
"Ok. Mä oon nyt 20" hän vastasi aivan kuin se olisi ollut itsestäänselvyys.
"Noin kauniilla neidil o varmasti jätkiiki?" Hän kysyi silmää vinkaten.
"Eipä erityisemmin." Hymähdin.
"Kuule, mun pitää lähtee; kiitti seurast öööhhh...?"
"Lumi. Mun nimi on Lumi Karhu." Vastasin hymyillen. "Ja sä olettt...?"
"Se jääköön arvoitukseksi Lumi" hän sanoi ja lähti. Olisin voinut sulaa.

***
Join kahvini loppuun, ja olin juuri lähdössä kun huomasin pöydässä jotain omituista; kirjoitusta? Siinä luki aivan selvästi numeroita. Hetkinen... jättikö HÄN minulle numeronsa!? Ajattelin tallentaen sitä puhelimeeni nopeammin kuin ehtii sanoa koiraa.

Parkkipaikalla kävellessäni huomasin joitain arviolta 15-vuotiaita poikia polttamassa parkkihallista. Ja mitäköhän noistakin sitten tulee... ajattelin ja huokaisin. Kun marssin heidän ohitse, kuulin vihellystä. Iuh... ajattelin.

***
•Lumin snäppi•

*Llleon00 lisäsi sinut*
Hyväksy

Minä
Moi. Kuka oot?

Llleon00
Lumi. Kylhän sä mut tunnistat ;)

Minä
Hetkine? Aa jätkä kahvilast :))

Llleon00
Jep :D Pääsisiks vaik pirtelöille joku pv?🥤

Minä
Hmm joo :) Muten ois ylihuomen?

Llleon00
Ok, mahtavaa :) Nähäänkö vaik klo18?

Minä
Juu :) näkyillään

Llleon00
Näkyillään hani

***
Otin ripsivärin meikkilaatikostani. Vilkaisin kelloa; 17.11. Pitää pitää kiirettä. Laitoin hiukseni yhdelle letille taakse, ja laitoin basic arkimeikin lisäksi hieman näyttävämmän luomimeikin. Olin valmis. Enää vain Niket jalkaan ja menoksi.
Odotin bussia taloani vastapäisellä tienvierustalla. Hhhhhh.... Enää 8minuuttia. Silloin huomasin ison mustan bmw:n ja sen ikkunan joka avautui, ja josta kurkisti... Leon!
"Hei honey! Kelpaako kyyti?" Hän huikkasi.
"Hei Leon! Kyllä kiitos; todellakin! Misstä muuten tiesit missä asun?" Hymyilin.
"Snäppikartta" hän hymähti.
"Olin muuten ajatellut jos mentäisiinkin leffaan; minä tarjoan" Leon jatkoi. Nyökkäsin.

***
"Kaksi lippua uuteen Leijonakuninkaaseen, isot cheddarpopparit ja kahden cocis" Leon luetteli kassalla.
"Tuleeko samasta paikat?" Tiskinainen kysyi. Leon vastasi myöntävästi ja saimme lippumme. Haimme popparit ja limsan ja kävelimme saliin.

"Paikat 13 ja 14 rivi 6" Leon sanoi. Etsimme paikkamme ja elokuva alkoi.

"Isä... isä!? Isä kuuletko minua??? Isä!!" Simba nyyhki elokuvassa. Aloin itkea kuten aina; etenkin nyt uudessa versiossa kun leijonat näyttivät niin aidoilta, Pikkusimba surullisena oli tavattoman surullinen näky. Leon vetäisi minut kainaloonsa ja antoi nenäliinan johon pärskin vartin.

***
"Kiitos kun toit minut elokuviin, Leon" sanoin hymyillen leffan loputtua.
"Eipä mitään hani. Mennäänkö vielä vaikka kahville?"

***
"Yksi salted caramel jäälatte ja yksi mocca kaakao" tilasin. Kun aloin maksamaan Leon työntyi eteeni; "minä maksan tämän honey" hymähdin.
Olimme läytäneet mukavan pöydän ja istuneet, kun Leon kysyi virnistäen;
"Haluatko hieman terästettä kaakaoosi?"    Katsoin häntä hämmentyneenä hetken ennenkuin nyökkäsin. Hän lorautti jotain läpinäkyvää litkua kaakaooni. Kiitin ja aloin juomaan.

Jossain kohtaa minua alkoi huipata. "Leon... Minulla on vähän huono olo" ynisin. "Voi ei; vienkö sinut kotiin?" Hän huolehti. Nyökkäsin. Autossa minulle tuli kamalan raukea olo. Silmät alkoivat olla vaikea pitää auki.
"Leon... Minulla on tosi outo olo" kuiskasin.
Hän vain virnisti ja sanoi;
"Öitä ruusunen"      Ja viimeinen asia mitä näin ennen ?nukahtamistani¿ olivat hänen kirkkaat jäänsiniset silmänsä.

*725 words*

-helouuuu🍯🧸💜 Ihana taas kirjottaa <3 ei oo ollu motii pitkään aikaan... ei enää kiinnosta kirjottaa heppatarinoita, ku oman elämän hevostarina vaan menee jännemmäx kokoajan🥰🦋 Tiiän et tähän kirjaan riittää motivaatio🖤🙌🏻 Toivoisin että joku voisi heittää minulle/kirjalleni jotain shouttia, niin saisin vähän lukijoita :) Kiitän jo walmiix jos joku niin wois tehä🥺💜 Mutta joo tässä eka luku, nauttikaa kirjastani ihanat🧸💖
-Sateenkaariprinsessa🌈