Paholaisen silmät

5. Takaumia

*Lumin muistoja n.vuoden takaa*

Luukas oli avannut silmänsä vieressäni. Onpa hänellä kauniin siniset silmät. Ajattelin tuijottavassani niitä vaaleansinisiä puroa muistuttavia silmiä tämän ihmetellessä. "Huomenta Sunshine" naurahdin pörröttäen tämän hiuksia. "Hei älä pilaa mun upeeta aamukampausta!" Tämä älähti tekovihaisena. Sitten aloimme molemmat nauramaan. "Pitäiskö meiän mennä syömään aamupalaa?" Kysäisin tältä kun nauruni laantui. "Hm u sure about it princess?" Tämä hymyili vinosti. Pyöräytin silmiäni. "Lumiiii" tämä inisi. "No mitäääää" vastasin lässyttävällä äänellä. "Haluuks tietää mitä sanoit ku olit menos nukkuu?" Tämä virnisti. "En varmaankaan-" "Sanoit mua koneena. Ja sit suutelit mua" tämä sanoi katsoen minua suoraan silmiin. Punastuin. "Ehh olin kännissä ja tiiät sen.." sanoin patjaa tuijottaen naama punaisena. "Ei se tainu ihan täyttä valettakaan olla" tämä sanoi tullessaan lähemmäksi. "Are you sure about it?" Kysyin tekotympeästi. Tunsin tämän hengityksen lämpimänä niskassani mutta minulla ei ollut pokkaa kääntyä. "Luukas tota-" ehdin sanoa tuntiessani tämän huulet niskallani. Punastuin entistä enemmän ja puistutin tomaattia enemmän kuin ihmistä. Kun tämä lopetti käännyin hitaasti silmät suurina. Tämä kallisti päätään hymyillen vinosti silmät aavistuksen kiinnempänä kuin yleensä. "Kukaan ei-" koko kehoni jännittyi tämän suudellessa minua ja kietoessaan  kädet ympärilleni. Renrouduin hieman ja nojauduin tätä vasten (niin hyvin kuin se nyt on mahdollista risti-istunnassa pehmeällä sängyllä).
Luukas työnsi minua aavistuksen omaan suuntaani jolloin päädyin selälleni. Katsoin tätä silmät suurina tämän riisuessa mustan Adidaksen paitansa ja laskeutuessaan ylleni. "Tiiätkö mitä? Ihmettelin koko eilisillan miten pääsit täst sun jutustas näin nopeesti yli, mut tajusin jotain. Sulla tais olla aika tylsä elämä, right honey?" Tämä kuiskasi. Tiesin ettei tämä odottanut vastausta joten vedin tätä hellästi takaraivosta kunnes kasvojemme välissä oli vain sentti tai pari. Luukaksen silmät näyttivät... Voitonriemuisilta..? En välittänyt asiasta sillä hetkellä. "Ootpa sä sulonen tolla ilmeellä" tämä hymähti minun tajutessani että tuijotin tätä jälleen kerran suoraan silmiin. "Kuten sanoin; sulaa vahaa" tämä sanoi kuiskatessaan viimeiset kaksi sanaa korvaani hyvin hiljaa. " Tämä oli niin lähellä minua, että päätin vuorostani olla boss tässä tilanteessa. Nousin salamannopeasti ylös tämän kaatuessa selälleen, ja menin istumaan tämän vatsan päälle hymyillen riemukkaasti. Oli minun vuoroni määrätä. Laskeuduin tämän ylle ja suutelin tämän kaulaa tehden siihen samalla pienen merkin... Tämä katsoi mini aavistuksen hämmentyneenä mutta lumoutuneena. Haha mä taidan määrätä nyt. Naurahdin siteeretassani häntä sanoessani "niin siis kuin sulaa vahaa muru, kuin sulaa vahaa." Tiesin tämän voivan milloin tahansa kääntää tilanteen toisinpäin tämän ollessa minua päätä pitempi ja vahvempi mutta päätin ottaa ilon irti tilanteesta. "Onhan se nyt huvittavaa että sun pikku honey otti tän tilanteen!" Naurahdin voitonriemuisesti tämän vastatessa teennäisen säälittävästi "en voinut asialle yyyhtään mitään". Yhtäkkiä ovi avautui, ja Alex oli astumassa ovesta sisään kunnes näki meidät ja sanoi "eh tota joo anteeks mä meen keittää kahvii!" Pamautti oven kiinni ja juoksi alas puoliksi nauraen. Tilanteesta hämmenntttyäni en tajunnut Luukaksen nousseen istumaan minun siis istuessa tämän sylissä kasvot vastakkain.
°•°•°•°•°•°•°•°•°•°
Luukas silitti päätäni hengittäessäni rauhallisesti. "Hmm en kyllä yhtään ymmärrä miten tämä nyt näin eskaloitui" tämä sanoi, eikä minun  tarvinnut edes kääntyä sillä kuulin tämän äänestä ilkikurisen hymyn. Läppäsin tätä sormille vastatessani " en minäkään, en tosiaan.." minä olin siis meistä se aidosti hämmentynyt.
Naurahdin tajutessani että ensimmäinen kertani tapahtui darraisena jätkän kanssa jonka olin tuntenut päivän. "Mikäs noin huvittaa?" Luukas kysäisi edelleen silitellen hiuksiani. Kerroin tälle ajatukseni ääneen, ja tämäkin alkoi nauramaan sanottuaan: "No mä oonkin vastustamaton". Nousin ylös ja vedin liilan jättipaidan pääni yli Luukaksen vain katsellessa paljasta selkääni. Hymähdin. Avasin oven ja lähdin alakertaan kuullen miehen nousevan ylös sängyltä.
°•°•°•°•°•°•°•°•°•°
"Annatko kahvia?" Kysyin Alexilta joka hymyili vinosti. Miksi hän katsoo minua noin... Eikun- "Kiitos" sanoin mahdollisimman normaalilla äänellä, joka oli kuitenkin hyvin vaikeaa hymyn pysyessä kasvoillani. "Taisi olla mielenkiintoinen yö?" Eric sanoi. Lehahdin tulipunaiseksi ja tuijotin kahvikuppiani. Leon katsoi minua ärsyyntyneenä. Haha taitaa olla vaan kade... ajattelin pirullisesti.
Kuulin Luukaksen kävelevän keittiöön ja samassa Alex naurahti: "No mitäs sulle Luukas? Menolla hyvin" Luukas hymyili vinosti ja sanoi: "No arvaas-"
°•°•°•°•°•°•°•°•°•°
*Takaisin nykyhetkeen~Ericin näkökulma*
Edessäni oli järkyttävä näky; Aaron silmät lasittuneina luodin lävistettyä tämän rintakehän. "Liikkuu NYT" karjaisin ja kiskaisin jähmettynyttä Axua paidasta liikkelle. Mikä helevetti tämän pointti on!? Ollaanko kohteena me, vai yleisestiottaen tämä kauppakeskus?
°•°•°•°•°•°•°•°•°•°
"Mitä hittoa äsken tapahtui!?" Alex karjaisi meidän päästyä autoon. "Aaron kuoli. KUOLI!" Tämä jatkoi itkuisin silmin. "Rauhotu..." Eric kuiskasi tämän jatkaessa: "Miten mä voin rauhottua jos mun ystävä kuoli just mun silmien ees!" Laskin käteni tämän olkapäälle itsekkin edelleen järkyttyneenä ja kuiskasin "Ehkä sun pitäs vaan rauhoittua vähän. Kyl tää täst.." Samalla Luukas vetäisi tärisevän minut itseään vasten tiukkaan halaukseen. Lähdimme syvässä hiljaisuudessa takaisin kotiin. Eric vain tuijotti tietä ajaessaan, Asu istui etupenkillä tyhjään katsellen ja minä, Alex, Leon ja Luukas olimme takapenkillä hiljaisina.
°•°•°•°•°•°•°•°•°•°
"Perillä." Eric sanoi tasapaksulla äänellä. Axu avasi oven ensimmäisenä ja lähti takaisin kadulle portista. Yleensä Luukas tai Eric olisi kysynyt tämän menemisestä, mutta nyt ketään ei kiinnostanut, ja olihan se aika selvää miksi. Me ahtauduimme ulos takapenkiltä ja lähdimme Ericin perässä ovelle.
"Jos vaan mennään nyt rauhottuu, sillä tää oli aika traumatisoivaa jokaselle..?" Sanoin hiljaa kaikille, ja Leon karjaisi: "Älä jaksa idiootti! Sä luulet ymmärtäväs meitä tässä, mut sä et tuntenut Aaronii niinku me! Älä esitä et olisit surullinen hiton huora.." "En väitäkkään niin, tiiän et tunsit Aaronin pitkään ja olitte hyvii ystäviä mut just siis ajattelin et-" mutta Leon katkaisi lauseeni jälleen: "Älä oo tekopyhä! Sä et oikeesti väittänyt siit ees!" Ja tämä kohotti nyrkkinsä. Silmäni suurenivat ja peruutin seinään sillä tajusin että nyt sattuu ja yritin vain päästä tilanteesta ulos. Tämä kohotti nyrkkinsä uudelleen, jolloin suljin silmäni, mutta kun mitään ei tapahtunutkaan, avasin ne ja näin Luukaksen pitämässä vihaista blondia ranteesta kiinni. "Ihan vitun sama kuinka huono sun on olla rn, sä et voi lyödä ketään! Etenemää ketään joka on puolet sua pienempi helevetti vieköön Leon!" Luukas huusi tälle. Tämä vain vetäisi kätensä irti perättäin ja lähti omaan huoneeseensa minun edelleen istuessa lattialla järkyttyneenä. "Oothan sä kunnossa? Tiiän et tarkoitit vaan hyvää" tämä sanoi lempeästi. Nyökkäsin ja nousin hitaasti ylös. "Olin ihan varma et nyt saan turpaan" kuiskasin. Tämä vetäisi minut kainaloonsa ja lähdimme yläkertaan nukkumaan.

-975words

~Awee hewo mun vähäiset raxut lukijat <33 Pitkäst aikaa lukuu. Mitä mieltä ootte Leonista..? Toiveita/ehdotuksia sää kertoa tulevia lukuja varten🤍!! Kiitti ku luit tän, pistä viel vote👻
~Nightbug