novelleja & raapustuksia

mä ja se

Se katsoi mua suoraan sieluun, niillä tummilla silmillään. Se ahdisti mut nurkkaan ilman pääsyä pois. Mä tunsin sen alkoholin hajuisen hengityksen kasvoillani, ja meinasin yökätä sen päälle. Onneks en tehny niin. Mä olisin ollut sen jälkeen mennyttä.

"Mä tiedän, että sä rakastat tätä." se sammalsi mun korvaan, ja alkoi kuljettamaan käsiään kovakouraisesti ympäri mun puolialastonta kehoa, -paidan se repi jo äsken pois. Se ei todellakaan ollut oikeassa. Mä en edes tykännyt tästä, saatika sitten rakastanut. Mutta en mä voinut estää sitä. Se oli liian vahva, ja haluava. Niin mä aina itselleni uskottelin.

"Voitko sä lopettaa? Mä olen väsynyt." mä pyysin lähes kuulumattomasti, ja tuijotin ylös vaaleaan kattoon. Hetken mä jo luulin, että se todella lopetti. Se pysyi muutamia pitkiltä tuntuvia sekunteja ihan hiljaa, kiinni mun iholla. Mä tajusin olleeni väärässä, kun tunsin sen huulet tiukasti mun kaulalla. Imemässä punertavia läikkiä sinne tänne, jotka mun pitäisi taas aamulla peittää uteliailta katseilta. Se teki sen taas.

Sai mut tuntemaan itseni likaiseksi ja hyödyttömäksi.