Novelleja

Ensimmäinen Suudelma

Joissain kuvitelmissa tilanne saattoi tuntua ihanalta: Kaksi ihmistä istuu yhdessä kalliolla ja katselee auringonlaskua. Varpaamme roikkuvat lämpimässä vedessä. Pidämme toisiamme kädestä. Todellisuudessa pilvet peittivät auringon, vettä tihkutti hiljaa ja tuuli oli kova. Vesi varpaidemme alla oli jääkylmää ja värisin kylmyydestä.

Siirryit minua lähemmäs ja laskit farkkutakkisi harteilleni. Silitit hitaasti kättäni. Kuiskasit jotain korvaani, mutten ehtinyt rekisteröimään sitä, koska huulemme olivat jo painautuneet yhteen.

Suudelmasi tuntui ihanalta. Se oli herkkä, mutta samaan aikaan niin voimakas. Ihosi tuoksui ruusuilta, huulesi maistui halaukselta. Kuulin sydämesi kiihtyvän sykkeen rinnassasi. Se liittyi omaani ja hetken olimme vain yksi. Unohdin koko ympäristön. Tuntui, kuin olisimme kalliolla lämpimänä kesäiltana. Pilvet olisivat poissa ja auringonlasku oli kaunis. Tuntui, kuin olisin maailman onnellisin ihminen.

Lyhyen suudelman ajan mielessäni kävi niin monta ihanaa ajatusta. Sen loputtua tajusin, että minun kuului olla naisen kanssa. Minut oli luotu sinulle ja sinut minulle.