Novelleja

Erityinen

Juoksemme yhdessä torilla. Ihmisiä on paljon, tiedän sen siitä, miten puikkelehdimme.

Luotan Juliaan. Hän pitää huolen ettemme kaadu.

Haistan tuoreen leivän, joten tiedän meidän olevan jo leipomon kohdalla.

Tunnen törmääväni johonkuhun. Peräännyn nopeasti.

"Anteeksi", Julia viestittää minulle käden puristuksilla.

"Mihin törmäsin?" kysun Julialta.

"Johonkin naiseen. Anteeksi", hän sanoo.

Uskon naisen huutavan minulle ja Julian yrittävän selittää, etten näe tai kuule mitään.

"Hän käskee sinun katsoa eteesi", Julia sanoo.

Tyydyn hymyilemään sinne päin, missä oletan naisen olevan.

Viimein jatkamme matkaa ja Julia lähtee taas juoksemaan. Pian haistan jo meren ja tiedän, että olemme perillä.

Istuudumme varjoon puun alle. Julia pitää edelleen tiukasti kiinni kädestäni. Painan pääni Julian olkaa vasten. Hän suukottaa otsaani.

"Meidät voitaisiin hyvinkin tappaa tämän takia", Julia viestittää.

"Isäni pitäisi siitä", sanon ja suutelen Juliaa.