I can't trust you but i Still do ¦¦¦ MINSUNG

1. Maajussille morsian..

Ilmotusluontoisena asiana tosiaan tähän alkuun: Neljä ensimmäistä osaa on mun ystävän, @sung_jis kirjoittamia, ja olen itse vaan vähän muokannut tekstiä alkuperäisestä. Mä tosiaan siirryn kirjottamaan tätä mun ystävän sijasta tällä mun accountilla, tullaan kuitenkin kehittelemään juonta ja tarinaa jokin verran yhdessä. tämä selvennyksenä. toivottavasti nautit!

*Jisungin pov.*

Istuin hiljaa sanomatta sanaakaan, olen niin vihainen. Miten äiti kehtasi vain päättää muuttaa ja olla kunnioittamatta minun tahtoni. Minun ystävät, koulu, harrastukset...kaikki, aivan kaikki täällä mutta ei. ei vittu sitten.

Kuuntelen musiikkia kuulokkeilta ja katselen ohi liukuvia maisemia. Mieleeni vain tuli niin paljon hyviä muistoja näiltä kaduilta. Jonkin ajan päästä kadut alkoivat muuttua vieraiksi ja lopulta kokonaan tuntemattomiksi.

Herään hirveään kolahdukseen ja sätkähdän hereille. Huomaan auton olevan pysähtynyt. Venytän raajojani ja astun ulos. Mikä tämä lemu on? Nuuhkin ilmaa ja yhtäkkiä tajuan olevani ison ratsastuskoulun pihassa.

Etsin katseellani äitiä ja pian löydänkin tämän kaivamasta takakonttia. "Miks me tänne pysähdyttiin" kysyn tylynä.

"Höpsö ei me tänne vaan pysähdytty me ollaan perillä. Me muutetaan tänne!" Suuni loksahtaa auki. Oliko tämä tosisaan. "Et sit voinut aikasemmin kertoo et oot yhdessä maajussin kaa" tiuskaisen äidilleni, enkä vaivaudu edes kuuntelemaan vastausta, vaan laitan kuulokkeet korviiini, ja suuntaan matkani takaisin kohti autoa.

Hengitin syvään pari kertaa automme takapenkillä. ja nousen ulos tuohon paskan hajuiseen maatilan pihaan. Otan laukkuni ja ehdin pari askelta kävellä kunnes eteeni juoksee yli-iloinen poika kiiltävissä tyylikkäässä ratsastus vaatteissa. Tuo roikottaa toisessa kädessä kypäräänsä ja toisen tuo ojentaa minulle käteltäväksi. Ignooraan täysin tuon käden, mutta saan väännettyä kasvoilleni väkinäisen hymyn.

"Moi mä oon Kim Seungmin ja sun uus veli" poika esittelee itsensä hymyssä suin. " kröhöm puolveli" korjaan, ja jatkan mitään-sanomattomana matkaa. Tajuan olleeni hiukan töykeä mutta en jaksanut välittää. Kuitenkin huomaan tuon pian pomppivan vierelläni. "Okei sileen sit mut mä voin näyttää sun huoneen niin pääset purkaa kamasi."

Nyökkään tuolle vain vastaukseksi ja lähden seuraamaan tätä. Pian saavummekin isolle kartannolle.

Astun sisään eteiseen laskien matkalaukun ja reppuni vierelleni. Talo on kaunis ja kotoisa, yllättävän moderni kartanoksi. Riisun takkini ja astuin peremmälle. Poika seisoo portaikossa hymyilemässä. Ärsyttävää miten tuo jaksoi olla noin pirteä. Lähdin kipuamaan tuon perässä natisevia, tummia portaita ylös. Saavumme valkoisen oven eteen ja raotan ovea varovasti. Katseeni kiertää koko huoneen läpi. Kieltämättä huone on ihan kiva ja tunnelmallinen.

"Te ootte ilmeisesti aika rikkaita. ei ihme että äiti tykkää" sanon ivallisesti ja astuin peremmälle uuteen huoneeseeni.

Poika katsoo maahan ja tajusin vasta sanoneeni pahasti. Eihän se seungminin vika ollut, että äitini minut tänne oli raahannut.

"Mhhh" poika mumisee katse varpaisiinsa ja leikkii sormillaan. Tuli hieman huono omatunto ja päätin yrittää vielä pelastaa tilanteen

"No mut enemmän se varmasti pitää siitä että saa kaksi uutta henkilöä jota rakastaa." Sanon vääntäen taas hymyn. Pojan ilme kirkastuu heti.

"No mut sä varmaan haluut omaa rauhaa niin mä tästä meen" tuo sanoo ja lähti huoneestani sulkien oven perässään.

Istun lattialla purkamassa kamojani ja tutkien huonetta. Kaivan repustani pari taulua vanhoista ystävistäni, ja asetan ne tummalle yöpöydälle.

Hohhoijjaa..

Lässähdän sängylleni, joka on muuten kova, voi vittu. Jään tuijjottamaan kattoa.

Jonkin aikaa siinä makoiltuani päätän purkaa vielä viimeisetkin kassini. Nousen ylös ja kyykistyn kassin viereen. Huokaisten vedän kassista homolipun. Äitini kyllä tiesi ja hyväksyi mutta Seungmin ja tämän isä...Heidän reaktiosta minulla ei ollut harmainta aavistustakaan. No, vitut niitten mielipiteistä, voin sit vaikka kuristaa ne tällä lipulla jos nii paha asia on.

*seungminin pov*

"Kulta, käytkö hakemassa Jisungin syömään" Kuulen isäni huutavan. Nousen haukotellen sängystäni ja kipitän tuon ovelle. Raotan ovea hieman ja näen tuon kiinnittävän sateenkaarilippua seinälleen. Jään huomaamattani tuijottamaan lippua. Havahdun kun kuulen tämän yskäisevän, ilmeisesti merkiksi siitä että minun pitäisi sanoa jotain. Unohdan kokonaan syyn miksi alun perin olin tullut. "Sä oot lgbt+ ihminen" sanon hymyillen.

"Joo niin olen, onks siinä jotain pahaa?" tuo tiuskaisee selkeästi loukkaantuneena. "Ei ei ei suinkaan mä itsekkin olen." Sanon naurahtaen.

"No mikä sit on?" Tuo tiuskaisee. Mietin hetken sanojani jotten vai onnistuisi pahentamaan tilannetta. "No siis sitä vaan että isä ei hirveesti tykkää, eik oikeen meijjän koulussa hyväksytä seksuaalivähemmistöä joten ole varovainen... Ai nii ja iskä käski sanoo et tuu syömään." sanon nopeasti ja lähden kipittämään ripeästi pois. Mikä kiusallisuuden huippu.