I can't trust you but i Still do ¦¦¦ MINSUNG

6. Reviirit

*Jisungin pov.*

Lasken Minhon pehmeästi meidän etupihan nurmikolle, punaisen ladon viereen.
"Oota hetki, mä käyn eka selittää äitille et tuut meil nyt vähäks aikaa" sanon pojalle hymyillen, ja tuon nyökättyä hyväksyvästi lähden lampsimaan kohti uuden talomme etuovea.
"Moi äiti!" huudahdan oven suusta, ja astun taloon peremmälle.
"Moikka Jisung, sun äiti lähti käymää kaupoilla, mut se tulee varmaan aika pian takas" Minwoo... Tarkoitan; nykyinen isäpuoleni sanoo ystävälliseen sävyyn ja saapuu eteiseen pyyhe lanteillaan.
Vittu, oon tuomas tänne kaverii ja isäpuoli hihhuloi melkee alasti..
"Aha. Okei. Mul tulee kaveri meille, se oottaa tos pihas ja näköjään iha hyväki et hän jäi oottaa..." vastaan kohottaen kulmiani apeasti.
"Aa joo mä olinki just pukemassa, ää joo tuo vaa se sun kaveris tänne. Jääks se yöks? " tuo kysyy. Nyökkään vastaukseksi ja Minwoo kiiruhtaa oitis hänen ja äidin makuuhuoneeseen sulkien oven perässään.
Pyöräytän silmiäni itsekseni, ja poistun takaisin ulos hakemaan Minhoa.
"Joo tervetuloa vaa, mut meil sit on vähä sotkusta ku muutettii tänne eilen." Hihkaisen pojalle saavuttuani hänen luokseen.
"Joo no, ei se mitään..Meil ei muutenkaa siivoo kukaa ikinä, päin vastoi faijja ja mutsi pistää kamois kaiken ain paskaks.." Minho vastaa hieman apeana samalla kun astumme molemmat pihaterassille.
Avaan puisen ulko-oven, ja astun Minho perässäni eteiseen.
Autan pojalta kengät pois, ihan varmuuden vuoksi ettei juuri tikatut haavat avautuisi.
"Mun huone on yläkerras, mut haluuks sä jotai välipalaa tai juotavaa?" Kysyn pojalta koittaen olla samalla vieraanvarainen, vaikken ole tottunut olemaan juurikaan sosiaalinen.
"Emmä tarvii, mennää vaa yläkertaan suoraan." Minho vastaa hieman kireänä, vilkuillen samalla ympärilleen. Ehkä tuota vaan ujostuttaa.
Nyökkään hymyillen samalla vaisusti Minholle, ja ohjaan tämän keittiön poikki portaikkoin.

Keskellä portaita Seungmin saapuu meitä vastaan.
"Ömmm moi?" Tuo huikkaa selkeästi hämmrntyneenä. En kuitenkaan jaksa alkaa puhumaan minun ja Minhom välisestä ystävyyssuhteesta, en ainakaan tuolle yli-pirteälle pojalle. Niimoä päätän vain nyökätä päätäni tervehdykseksi, ja astelen Minho perässäni Seungminin ohi yläkertaan.

Saavumme huoneeseeni, ja Minho istahtaa viereeni sängylle.
"Ooks- ooks sä homo?'' Minho kysyy yllättäen kierrettyään silmillään ensin koko huoneeni läpi.
Miks toi ees kyseenalaistaa asiaa... Ite se hyökkäs mun kimppuun suutelemaan kesken koulun käytävää eikä toisin päin..
''Mm joo oon.. Luulin et säki oisit lgbt ihmisiä,, taisiis sen tän päiväsen jälkeen-" aloitan, mutta Minho keskeyttää minut.
"Ei siis,, ei siin oo mitää pahaa. Mä en ite vaa oo hirveen avoin siit et oon pan, mutmut arvostan sitä et oot aidosti oma ittes" Tuo sanoo vaivaantuneesti.
Hymyilen tuolle ymmärtäväisenä.
''Emmäkään aina oo ollu näin avoin. Mun isä on jehovantodistaja eikä oikee siks olla enää väleis ku se aikoinaan ennen äidin ja isän eroa uhkaili ja kaikkee" Vastaan hiljaa. Tuntui hyvältä puhua jollekkin. En tiedä miksi, mutta Minho kaikesta huolimatta tuntuu ihmiseltä, jolle voin aidosti puhua menneisyydestäni toisin kun edellisessä kotikaupungissani.

"Hei Jisung, tuuks käymää vähä täs ku mul on vähä asiaa" Kuulen ovelta päin. Se on Seungmin.
Pyöräytän silmiäni Seungminille, ja poistun oven ulkopuolelle.
"Mitä toi tekee tääl?!" Seungmin tiuskaisee, kun olemme saapuneet huoneeni ulkopuolelle.
"Pitkä juttu mut älä sä huolehdi mun elämästä!'' Tiuskaisen tuolle takaisin vittuuntuneena.
"Ei mul oo mitää Minhoo vastaan, älä ny käsitä väärin.." Tuo alottaa
"No mikä sit on?" Tivaan tuolta ärtyneenä, saaden Seungminilta erittäin vakavan näköisen ilmeen vastineeksi.
''Hhh, mun iskä ei oikeen tuu toimeen Minhon isän kaa.. Ne on ottanu yhteenki pari kertaa eikä faijja hyväksy ketään Minhon faijjan suvusta meijjän 'reviirille' " Tuo vastaa hiljaa varmistaen samalla ettei Minwoo ollut lähistöllä.
"Voi helvetti, mä vähä niinku lupasin jo Minholle et se voi jäädä yöks-''