astuit ovesta sisään.
meille oli toki kerrottu että luokallemme tulee uusi oppilas, mutten tiennyt sen olevan sinä. en minä sinua kunnolla tuntenutkaan, mutta oli kiva saada edes tuttu samalle luokalle. minulla kun ei ollut luokallani ketään ystävää.
tunsimme viidennellä luokalla aloitetun ranskankielenryhmän kautta. siellä näin sinut ensimmäistä kertaa, mutten ikinä kiinnittänyt sinuun paljon huomiota. en ajatellut että meistä tulisi ystäviä. olit vain yksi ranskanryhmäläinen minulle, niinkuin minä sinulle.
seiskaluokkaa oli kulunut vasta vähän yli kuukausi, mutta vaihdoit jo silloin luokkaa. vielä en tiennyt syytä, mutta
kun näin sinut ovella, ajattelin että meistä voisi tulla ystäviä.
vaikutit kivalta, en vain ennen ollut ajatellut sitä. en ennen nähnyt meitä yhdistäviä tekijöitä. nyt meitä yhdisti se, että olimme samalla luokalla, molemmat yksin. muilla luokkalaisillamme oli jo tiiviit porukat.
silloin tiesin sen. silloin nostin käteni. silloin väläytin sinulle aidon hymyni. silloin heilautin kättäni, kutsuakseni sinut luokseni, viereeni istumaan.
ja sinä tulit.
(aivokuollut tämä luku on omistettu sinulle, kiitos kun rohkaisit julkaisemaan tämän kirjoitelman.)
YOU ARE READING
loppu
Short Storyloppu on seitsemänosainen hyvin sekava tarina hyvin kaoottisesta vuodesta kanssasi, tarina aivan liian lyhyestä ystävyydestä. tarina joka kertoo tunteistani, joista en edes itse saa selvää. ~ silloin tiesin sen. silloin nostin käteni. silloin väläy...
