emme nähneet enää ennen kahdeksannen luokan alkua.
sitten alkoikin kahdeksas luokka. ensimmäinen päivä koitti, ja olin innoissani saadessani nähdä sinut pitkästä aikaa. odotin sitä innolla.
mutta sitten. tulin luoksesi, halasin niin kuin aina. mutta et ollut oma itsesi. olit haikea. olit hiljainen. kuin olisit pitänyt sisälläsi suurta salaisuutta. kuin tuntisit syyllisyyttä siitä. pelotit minua, mutta esitin että kaikki oli hyvin, kaikki oli normaalisti. yritin nostattaa mielialaasi, saada sinut unohtamaan huolesi. yritin saada sinut irtautumaan todellisuudestasi, jossa olit onneton.
en osannut sen enempää. minä yritin, vaikka tuntui ettei se ole tarpeeksi. mikään ei ollut tarpeeksi. ei ollut enää aikaa, ei ollut. olin menettänyt sinut. paikalla oli enää onneton ihminen, jota maailma painoi alaspäin, ja mitä minä yksi pieni ihminen sitä maailmaa olisin päälläsi kannattelemaan, kun et siihen enää itsekään pystynyt.
se oli normaali päivä, ja lähdit tuntia aikaisemmin koulusta, mennäksesi lääkäriin.
halasimme ja sanoin sinulle; nähdään huomenna.
YOU ARE READING
loppu
Short Storyloppu on seitsemänosainen hyvin sekava tarina hyvin kaoottisesta vuodesta kanssasi, tarina aivan liian lyhyestä ystävyydestä. tarina joka kertoo tunteistani, joista en edes itse saa selvää. ~ silloin tiesin sen. silloin nostin käteni. silloin väläy...
