ja sinä tulit.
hymyilit minulle takaisin. kävelit luokseni. istuit viereeni. ja minä hymyilin, ja sinä hymyilit. se oli kaunista. se oli alkua, uuden ystävyyden alkua.
niin tunti jatkui normaalisti. niin me juttelimme, niin me teimme yhdessä tehtäviä. niin me vietimme yhdessä aikaa. tunneilla ja välitunneilla, me olimme yhdessä. juttelimme, luimme, olimme puhelimilla. mitä nyt nuoret yleensäkin, mutta se oli syvempää. olimme syvemmällä siinä.
kuin olisimme tunteneet ennenkin. kuin sielumme olisivat tunteneet ennenkin. tunteneet toisensa, olleet toisensa. olimme repeytyneen sielun kaksi puolikasta. rikki repeytyneet, paljon kärsineet, vanhat sielut, ystävykset.
niin me lähenimme päivä päivältä. tutustuimme, vaikka tunsimmekin jo. opimme toisistamme asioita jotka olimme tiedostaneet jo kauan. mutta tietäminen ja tiedostaminen ovat eri asioita. vaikka tiedostat jotain, et välttämättä tiedä sitä, niinkuin minä en tiennyt sinua, etkä sinä minua.
niimpä me tutustuimme. opimme toistemme tuskan, mutta myös onnen. opin syyn luokan vaihdoksellesi. se oli julmaa ja odottamatonta. kai se oli tavallista teinidraamaa, mutta
miten ihmiset voivat satuttaa toisiaan niin?
YOU ARE READING
loppu
Short Storyloppu on seitsemänosainen hyvin sekava tarina hyvin kaoottisesta vuodesta kanssasi, tarina aivan liian lyhyestä ystävyydestä. tarina joka kertoo tunteistani, joista en edes itse saa selvää. ~ silloin tiesin sen. silloin nostin käteni. silloin väläy...
