Jeon Jungkook vetää päälleen harmaa raitaisen paitansa. Asunnon alakerrasta kuuluu aivan hirveää kirkumista. Hän laahusti alakertaan yli isoissa villasukissaan. Jungkookin naamalla oli leveä hymy uuden päivän aloitukseksi. "Jungkook, sun piti herätä jo kuudelta." Pojan isän matala ja ärtynyt ääni pilasi Jungkookin hymyn. "Anteeksi isä. Tämä ei toistu enään." Poika yritti feikata hymyään samalla, kun pyyhki poskellaan valuvia kyyneliä pois. "Parempi olis. Muuten mun on pakko ottaa samat keinot ku viime vuonna käyttöön, ethän sä halua sitä?" Jungkookin isä mursi loputkin pojan iloisuudesta. "En isä.." Jungkook änkytti.. "Pahoitteluni.." Poika käveli mustaksi maalatun kaapin luokse ja avasi kaapin oven. Jungkook nappasi sieltä Nalle puh- mukinsa ja täytti sen kuumalla kahvilla. "Onko maitoa?" Jungkook kysyi. "Ei ole. Käytin viimeiset, mitä luulet?" Isä vastasi. "Anteeksi turhan päiväisestä kysymyksestä." Pojan katse kurottui puiseen lattiaan. Isä muuttui tuollaiseksi äidin kuoltua. Hän muuttui.. Todella paljon.. Ennen olimme yksi iso iloinen perhe. Nyt on vain.. Minä ja isä.. Lopullisesti.
♾
Kävelen reippaasti, hieman loikkien kohti bussipysäkkiä. Hyräilen laulua, joka soi kuulokkeistani.
"Tonight, I'm gonna have myself a real good time I feel alive and the world I'll turn it inside out, yeah And floating around in ecstasy So don't stop me now don't stop me 'Cause I'm having a good time, having a good time"
Tää kappale on vaan niin hyvä. Saavuttuani bussi pysäkille hyräilen vielä hetken matkaa biisiä. Nousin bussiin ja kävelin kohti bussin peräosaa. Pyyhkäsen paikkani puhtaaksi, sillä se oli irstaan näköinen. En halunnut likaistaa uutta paitaani. Bussiin nousi, joku ruskea hiuksinen poika. Hän näyttää olevan väsynyt ja alakuloinen, voi poikaa.. Katsoessani ikkunasta maisemia, tunsin kuinka silmäluomeni tuntuivat raiskailta ja silmäni menivät väkisinkin kiinni.
♾
Yhtäkkiä kuulen, kun joku huutaa. Muistuttaa liikaa kodista.. Tunnen kuinka kyynel valuu pitkin poskeani. Yritän etsiä äänen lähdettä. Se on se ruskeahiuksinen.. Mitä ihmettä se huutaa keskellä bussia? Poika näyttää vihaiselta, mitäköhän on meneillään..?
Uteliaisuus kaappasi Jungkookin mukaansa, eikä hän edes huomannu, että bussi oli jo koululla. Hän oli lumoutunut pojan silmiin, hiuksiin ja naamaan. Miten yksi poika voi omistaa kaikki täydellisyydet itsessään.. Nousin ylös paikaltani ja kävelin kohti bussin ovia. Voisin mennä taas koulun puulle rauhoittumaan ja kirjoittamaan päiväkirjaani. Sinne käveltäessä kuulin takaatani askelia. Ei taas.. Jimin, Han Ji-sung ja Min Yoongi.. Ei tää päivä vois huonommin mennä. Käännyin hitaasti poikia kohden. Katseeni kohdistui heti ensimmäisenä Jiminin kädessä olevaan pulloon. Mitä tuo on?! "Jimin, hoidetaa tää nopee pois alta. Tunti alkaa koht" Toteaa tumma hiuksinen poika, Min Yoongi. "Kyl me tää saadaa pois alta, alle minuutis. Älä huoli" Jimin nauraa ilkeään äänen sävyyn ja kohdistaa katseensa minuun. "Noniin Jungkook ois sun aika mennä untenmaille" Unilääkettä.. Ei. En halua! Eikö tää painajainen voi loppua jo? En halua oikeasti.. Katson paniikissa kuinka Jimin korkkaa unilääke pulloa ja kävelee minua kohti. Yhtäkkiä pullon suu on minun huulillani ja litku valuu kurkkuani pisin alas. Noin viiden minuutin jälkeen silmäni tuntuvat taas todella raskailta. Tunnen kuitenkin vielä, kuinka Han Ji-sung nostaa minut harteilleen ja he lähtevät kuljettamaan minua jonnekkin. Mumisen vielä yksikseni kunnes tajuni lähtee.
〰️
Apua tuntupa kauheelta kirjottaa tää loppu.. Antakaa mulle anteeks kirjotin tätä yöllä en kyenny ajattelemaa selvästi ):
Mutta joo tästä tuli eka päivä vielä Jungkookin näkökulmasta, että pysytte vähän paremmin kärryillä.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
