Toivepuron koti (jätetty kesken)

luku 1

"Mrrhau! Heitä vain, kömpelö kaksijalka! Mrraurauh!" Keiju juoksi ympäri pesää kaksijalanpentu perässään. Kaksijalanpennusta huokui innostuksen tuoksua, kun se heitti pallon suoraan Keijun nenän edestä. Keiju hihkaisi ja ryntäsi pallon perään. Hänen veljensä Koppakuoriainen ryntäsi saman pallon perään Keijun perässä. Pallo oli luonottoman liukas; Kun siihen sai käpälänsä, pallo lipsahti heti pois. Kissasisarunset olivat nyt molemmat kiinni pallossa. Kaksijalanpentu hörähti kovaan ääneen. Keiju ja Koppakuoriainen säikähtivät ja riensivät emonsa taakse turvaan tärisemään. "Minä luulen, että se aikoo satuttaa meitä..." Kuoriainen puki sanoiksi Keijun ajatukset. Heidän emonsa, Sitruuna, naurahti ja vastasi: "Ei hätää. Tuo on niin kuin... Kaksijalkojen kehräysääni. Ei tuo pöhkö kaksijalanpentu teistä mitään halua!" Keiju ja Koppakuoriainen katsoivat hölmistyneenä emoonsa, sitten kaksijalanpentuun.  Kaksijalanpentu kääntyi surullisena ja alkoi kävellä pois. Keiju riensi kaksijalanpennun perään. Tämä kääntyi hölmistyneenä ja selvästi yllättyi. Keiju tuli kehräämään ja puski kaksijalanpentua ystävyyden merkiksi. Sitten paikalle tuli kaksi muuta kaksijalkaa. Hieman vanhempi kaksijalanpentunaaras, josta Keiju eniten tykkäsi, sekä täysikasvuinen kaksijalka, joka oli myös kiltti. Kaksijalanpentunaaras tuli kaksijalkakollin viereen, sen, joka oli heittänyt kissoille palloa. Keiju kävi tyytyväisenä makuulle, ja antoi kaksijalanpennun silittää hänet uneen.