Toivepuron koti (jätetty kesken)

luku 3

Kaksijalat olivat olleet kadoksissa monta päivää. Kissoille oli jätetty vain kuppi kukkuroilleen ruokaa ja pieni talja. Sitten, vihdoin, kuului hirviön ääni, joka tuli pihasta. Koppakuoriainen riensi katsomaan. Mutta se ei ollut heidän kaksijalkojensa hirviö, vaan harmaa, iso pakettiauto. Hirviöstä nousi pullea kaksijalkanaaras, jonka hatussa oli höyheniä. Keijun olisi tehnyt mieli hypätä kynsimään höyheniä, mutta kaksijalan nyrpeä ilme sai hänet perääntymään. Kissat perääntyivät pesän peränurkkaan. Kaksijalka ulvaisi, kun näki ruokakupin. Se potkaisi ruokakuppia ja katseli vauhkona ympärilleen. Koppakuoriainen astui esiin niin söpösti kuin osasi; Häntä kippuralla, silmät suurina, viikset pystyssä ja kehräten. Kaksijalka tuntui mittailevan Koppakuoriaista katseellaan. Sitten hän mutisi jotain. Sitruuna sanoi: "Minä ymmärrän hieman kaksijalkojen kieltä. Tuo kaksijalka sanoo... Että... Yksi kissa... Ei enempää... Muuten kaikki pois." Keijun pakokauhu heijastui Sitruunan silmistä, kun tämä jatkoi: "Meidän on lähdettävä!" Sitten he syöksyivät ulos piilostaan ja Keiju ulvaisi Koppakuoriaiselle: "Tule, äkkiä! Se aikoo tehdä meistä varinsenruokaa!" Keiju ryntäsi ulos avoimesta ovesta Koppakuoriainen perässään. Koppakuoriainen rääkäisi, ja Keiju kääntyi. Kaksijalka oli heittänyt koppakuoriaista jalkaan jollain terävällä, painavalla, kiiltävällä esineellä... "Sitruuna! Auta!" ulvaisi Keiju ja yritti kiskoa terävää esinettä pois. Sitruunan avulla, he saivat Koppakuoriaisen irti. Hänen jalkaansa jäi kuitenkin syvä viilto, joka vuosi verta. "Milloin me tulemme takaisin?" Keiju kysyi hädissään Sitruunalta. Sitruuna vakavoitui ja vastasi: "Tämä ei ole enää kotimme. Me emme tule takaisin."