Soitin taas Tylerille kymmenettä kertaa tämän päivän aikana. Hän on harvinaisen hidas vastaamaan, sillä hänellä on edelleen hirveästi nähtävää ja koettavaa ulkomailla. Siitä on jo kuukausi kun hän muutti pois, mutta en silti ole edelleenkään sisäistänyt että hän on kaummempana kuin koskaan ennen. Olemme koko elämämme asuneet samassa kerrostalossa ja pakko se on myöntää että olen kutos luokasta asti ollut ehkä hieman ihastunut häneen. Tai no, palavasti rakastunut mutta kumminkin.
Tyler on aina luonani kun tarvitsen häntä, eikä hän koskaan jätä minua pulaan. Hän tietää aina mitä tarvitsen. On Tylerin ansioita että olen edes elossa, sillä ysillä yritin itsemurhaa mutta Tyler teki juuri sen, mitä piti. Nyt hän on kaukana, kaukana minusta, kaukana kodista, kaukana Rickystä.
