-Hei, olen tosi pah... -TYLER!! Miksi et ole vastannut minulle, olen ollut hurjan huolissani! Luulin että olet kuollut, meinasin jo ilmoittaa jonnekin. Et usko kuinka vihainen olen! Helpottunut toisaalta mutta ÄÄHÄÄÄÄ älä enää ikinä tee näin minulle!! Aiden huusi puhelimeen ja oli purskahtaa itkuun.
-Anteeksi etten ole vastannut. Jouduin pieneen onnettomuuteen ja puhelimeni meni rikki, sain sen tänään korjaamolta, vastasin tyynen rauhallisesti Aidenille.
-Mi.. Mi.. ONNETTOMUUDESSA?! Oletko kunnossa, pitääkö minun ottaa äkkilähtö sinne, etkai kuole, sattuiko pahasti, MITÄ MINÄ VOIN TEHDÄ!! Aiden huusi itkuisena.
-Älä hätäile, kaikki on okei. Pääni on hieman kipeä ja puhelimeni toimii heikosti vaikka se olikin korjaamolla mutta muuten kaikki on kunnossa, sanoin puhelimeen.
-Mitä tapahtui? Kenen syytä, kerro osoite niin minä menen ja sanon suorat sanat! Aiden uhosi. Hän kyllä tiesi itsekkin ettei hänellä riittäisi rohkeus, mutta ihailen hänen auttamisenhalua ja puolustamista. -Pyöräni meni rikki kesken ajamisen ja lensin sen kyydistä maahan. Pääni osui tiehen ja sain aivotärähdyksen, ei mitään pahempaa. Haavoja tietysti tuli mutta ne nyt ovat semmoisia pieniä ja parantuvat nopeasti. Eniten osumaa sai puhelimeni lennettyään taskustani kivikkoon.
-Huh, onneksi olet kunnossa. Äh, äiti huutaa, pakko mennä. Jutellaan myöhemmin, heippa. Aiden sanoi ja sulki puhelun.
