Päiväunia

mummola

tien varrella talo
kuolemaa täynnä
hohkaa kylmää
kesäauringossa.
hengitän pölyä
ja menneisyyden
aaveiden varjoja
ja äitini vanha huivi
kuristaa minua.
miksi olen
ainoa
kyynelissä?
en edes asunut täällä,
mutta silti kuulen vain
eilisen naurun
ja elämän silloin.