I'll wait for you forever

Prologi

Ei. En pysty tähän enää. Hän on satuttanut minua jo liikaa. En voi odottaa siihen asti, että sydämeni on kokonaan särkynyt mitä se on jo nyt.

Olen seurustellut Zackin kanssa viimeisen vuoden ajan ja se on ollut pelkkää vuoristorataa. Zack on tehnyt paljon isoja virheitä suhteemme aikana ja satuttanut minua, mutta jotenkin minä olen aina ollut niin sini silmäinen ja antanut hänelle anteeksi. Meillä on myös ollut joitain hyviä hetkiä, mutta suurimmaksi osaksi olen kärsinyt. Meidän suhteemme ei ole ollut pitkään aikaan terve ja vihdoin aioin tehdä asialle jotain. Tänään aion jättää Zackin ja sen jälkeen pääsen vihdoin pois helvetistä.

Sovimme näkevämme Zackin kanssa kolmen aikoihin puistossa ja siihen on vielä jonkun verran aikaa. Pakko sanoa, että minua jo jännittää nähdä Zackin reaktio, koska tiedän ettei se tule menemään hyvin. Minulla on vahva veikkaus siitä. Zack on aina ollut sellainen ettei hänelle käy kielteinen vastaus tai se että asiat ei mene niin kuin hän haluaa. Sen minkä olen oppinut, mutta tänään aion päästä hänestä lopullisesti eroon, ja sen aion myös tehdä.

Makoilen sängylläni ja pian kuulen huoneeni oven avautuvan. isoveljeni  Anthony astuu huoneeseeni ilman lupia kysymättä ja tulee makoilemaan kanssani sängylle.

"Oletko sä varma ettet halua minua mukaasi?" Anthony kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Joo kyllä mä pärjään", vastaan epävarmana.

Anthony vetää minut haliin ja kuiskaa korvaani: "kaikki tulee kyllä menemään hyvin."

Voisinpa sanoa samaa.

***

Olen tällä hetkellä kävelemässä puistoon, missä sovimme tapaavamme. Pääni käy ihan ylikierroksilla ja en tiedä yhtään mitä tulen sanomaan. Mietin monesti ennen lähtöäni, että jättäisin vaan menemättä ja jättäisin Zackin jollain tekstarilla, mutta Anthony suorastaan pakotti minua tekemään tämän näin enkä kai voi enää muutakaan. Tiedän, että hän on tukenani ja suojelee minua aina, mutta välillä hän on vähän ylisuojelevainen, mutta kaikesta huolimatta rakastan häntä. Kesti kauan jopa saada hänet uskoteltua, että pärjään hyvin yksin, mutta hän ei meinannut uskoa ennen kuin jankkasin sitä yli sata kertaa. Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan ja rupean jo epäröimään sanojani, kun sanoin Anthonylle pärjääväni yksin.

Saavun pian siihen samaisen puiston luokse, missä me näemme pian. Kello on vasta varttia vaille, mutta halusin tulla tänne vähän aikaisemmin, että ehdin kokoamaan itseni. Ehtisin ihan hyvin vielä perua tämän koko tapaamisen, mutta olen päättänyt, että nyt jos koskaan teen sen.

Tunnen jännitteen kasvavan koko ajan sisälläni ja päässäni käy hirveä myrsky. Yritän koota sanoja lauseiksi, mutta tuntuu ettei mikään miettimäni tunnu järkevältä. Eniten minua tässä oikeasti varmaan jännittää Zackin reaktio, koska välillä hän ei ajattele yhtään mitä tekee ennen kuin hän on jo tehnyt.

Katson kelloa minuutin välein ja odotan hänen saapumistansa. Kello näyttää jo tasaa, mutta en näe häntä. Tiedän kyllä, että hän ei tule ikinä ajoissa, mutta voi sitä aina toivoa. Pian näen tutun näköisen henkilön kävelen minua kohti ja pysähdyn paikoilleni. Zack saapuu yllättävän nopeasti luokseni. Hän pysähtyy suoraan eteeni ja jään katsomaan häntä paikoilleni.

"Moi muru", Zack sanoo pussaten poskeani ja mietin miksi en estänyt häntä.

"Moi!" yritän vastata neutraalisti.

"Sä halusit nähdä, oliko sulla jotain tärkeää asiaa?" Zack kysyy.

"Ei tai siis joo", takeltelen.

"Mennäänkö hakemaan jäätelöä, koska tänne kuumuuteen läkähtyy ja voit sitten kertoa asiasi", Zack ehdottaa ja minä vaan nyökkään.

Miksi en vaan avannut suustani heti? Voi miksi?

Lähdemme kävelemään lähellä olevalle jäätelökioskille ja matka varttuu hiljaisissa merkeissä. Onneksi kioskilla ei ole jonoa niin pääsemme heti tiskille. Zack miettii hetken minkä jäätelön aikoo ottaa ja kertoo sen sitten tädille. Minä vaan kerron jonkun maun, koska haluan päästä tästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti ohi.

Saamme pian jäätelömme, jonka jälkeen lähdemme istumaan puiston penkille ja syömään jäätelöä. Yritän syödä sen nopeasti, mutta Zack näyttää nautiskelevan sitä. En kyllä aio sanoa asiaani hänen syödessään tuota jäätelöä, koska saan sen varmaan muuten naamaani. No ottaisin kyllä mielummin tuon jäätelön naamaani, kuin nyrkin.

Kun Zack on saanut syötyä vihdoin jäätelönsä, odotan aikooko hän sanoa ensin jotain.

"No mistä sä halusit puhua?" Zack kysyy ja ihme, että hän muistaa.

"Nii no tuota", aloitan.

"Sano vaan suoraan", Zack sanoo.

"Mä haluan erota."

"Mitä?" Zack kysyy ihmeissään.

"Kuulit kyllä. Mä en halua olla enää sun kanssa yhdessä", sanon itsevarmasti.

"Mikä suhun on mennyt?" Zack kysyy ja nousee seisomaan.

"Ai että mikä? No sinä!" vastaan ja nousen myös seisomaan.

"Musta tuntuu, että meidän kannattaa nyt jutella vähän enemmän tästä asiasta", Zack sanoo.

"Ei tarvitse. Minä en halua enää olla sun kanssa", sanon topakasti ja toivon, että se menee hänelle perille.

"Sä niinkun oikeesti olit eroamassa tämän tunnin aikana musta?" Zack kysyy ja kuulen ärtyneisyyden hänen äänessään.

"Kyllä", päätän vastata rehellisesti, koska tiedän Zackin vihaavan, jos ei sano asiaa suoraan.

"Mitä helvettiä!" Zack huutaa ja lyö jalallaan penkkiä.

Otan pari askelta taaksepäin peloissani ja toivon ettei hän hakkaa minua.

"Zack mä oon pahoillani, että tää meni nyt näin", sanon hiljaa.

"Nyt sä siinä vielä helvetti vie pyytelet anteeksi ja esität jotain viatonta!" Zack sanoo vihaisena ja tulee suoraan eteeni.

Katson häntä ja yritän nieleskellä kyyneleitäni. Koko kehoni on jännitettynä ja pelkään mitä Zack tekee minulle.

"Tiedän, että oot vihainen, mutta mulla ei vaan ole enää tunteita sua kohtaan", valehtelen, koska en halua kertoa hänelle totuutta. Zack on jo tarpeeksi vihainen, niin en halua suututtaa häntä yhtään enempää.

"Ihan kuin toi olisi muka totta", Zack sanoo vihan leiskuen hänen silmissään.

"Ei tehdä tästä Zack yhtään tämän vaikeampaa, kuin tämä on nyt", sanon.

"Itse koko päivän haudoit jättäväsi mut", Zack vastaa.

"Mä en jaksa vaan tätä enää Zack. Tätä meidän juttua. Tää on ohi nyt!" sanon kyyneleet silmissäni.

Katson Zackiä vielä viimeisen kerran silmiin ja lähden sen jälkeen kävelemään nopeasti pois paikalta jättäen Zackin seisomaan paikoilleen. Kyyneleet valuvat silmistäni, mutta samalla voin huokaista helpotuksesta. Pääsin vihdoin helvetistä pois.

Kun olen kävellyt hetken matkaa, kuulen Zackin vielä huutavan perääni:

"En mä olisikaan halunnut olla tuollaisen lutkan kanssa!"

Vaikka hänen sanansa satuttavat, yritän olla välittämättä niistä ja jatkaa vaan matkaa.

Tästä lähtien hän kuuluu menneisyyteni.

——

Hellurei!

Tervetuloa mun uuden kirjan pariin uudet että vanhat lukijat. Nauttikaa nyt prologista ja yritän julkaista ensimmäisen luvun mahdollisimman pian!