Aina Yhdessä

Luku 2

*rumia sanoja paljon*

-Louis-

Lähden hänen peräänsä, hänen täytyy kuunnella minua. Menen hänen huoneen ovelle ja avaan oven.

"Harry? Harry sun täytyy kuu-" Kuka hemmetti toi on. Ei hitto ois pitäny arvata hänellä on joku tyttö sängyssään. 

"Mee pois" Harry ärisee. "Kuka toi on" kysyn töykeästi. "Hän on Daisy" Harry mumisee.

Aikun kiva että oikeen Daisy. Sehän on hauskaa et heti kun Harrylle tulee pinikin ongelma vastaan hän hakkaa jonkun tai panee jotain. Hyvä Harry.

-Harry-

Daisy herää vihdoin, "Kuka toi on" hän kysyy minulta tarkoittaen Louista. "Hän on mun kaveri" "Tota, haluisiks sä lähtee vaik Daisy voijaan puhuu myöhemmin"

Hetkonen en koskaan kysy säätöäni uudestaan  puhumaan mulle enää. Hän on kyllä aika kivan oloinen mutta miksi pyysin häntä. Ei minun kuuluisi. En tee koskaan niin. Tosin tiiän että Louista ärsyttää säätöni joten voisin vain tehdä sen näpäyttääkseni häntä. Hän ansaitsisi paljon kovemman kohtalon, mutta hän on kuitenkin paras kaverini. Tai no en ole varma onko hän enään mutta olemme kuitenkin tunteneet koko elämämme ja kukaan ei tiedä minua niin kuin hän eikä kukaan tiedä häntä niinkuin minä.

"Okei mä lähen" Daisy sanoo turhautuneena. Hän kerää kamppeensa ja lähtee. 

-Louis-

Vihdoin tämä yksi hänen monista säädöistä lähtee. Hän pyöräyttää minulle silmiään, tekisi mieli tönäistä häntä. Annan hänen kuitenkin olla. Tällä kertaa. Minulla on nyt tärkeämpääkin tehtävää. 

"Harry..." "Mikä hitto sua vaivaa, jätä mut rauhaa" Harry sanoo. "Se et haluu sitä" sanon, vaikka en ole ihan varma siitä. "Ja miks hitossa mä haluisin tommose hiton hinttarin mun lähelle" hän kysyy

Auts. Toi sattu. 

"Sä et osaa kunnioittaa ihmisii, kosk sä oot saanu kaiken täs elämäs itteles!" melkein huudan ja tunnen miten kyyneleet nousee silmiini. "Ai mä olen muka saanut kaiken täs elämäs ittelleni" hän huutaa minulle "Mitä tapahtu mun isälle sitten, häh? Sä et tiiä mitään tästä paskasta" "Sä voisit Hitto vieköön olla yhteydessä isääs jos sä haluisit toisin kun mä. Sä oot vaa liian itsekäs tekemään niin" huuto itken hänelle. "Häivy vittuun mun silmistä saatanan homo!" hän sanoo minulle rauhallisella äänellä 

Mun täytyy saada se kuntelemaan. Mun täytyy. Me ollaan parhaita kavereita, me tehtiin lupaus jossa me luvattiin että ollaan aina yhdessä. Lupaus

"Mitä meidän lupaukselle sitten tapahtuu?" kysyn. Harry näyttää hetken hämmentyneeltä ja sen jälkeen hän sanoo "Ei ole mitää 'meitä' enään ja me tehtiin se saatanan lupaus ku mä olin vittu 8v." alan itkeä. 

"Saatanan homo älä likaa mun mattoo sun paskakyyneleilläs." hän sanoo. 

Juoksen pois huoneesta ja pois talosta juoksen kunnes en enää tiedä missä olen. Vittu mä en jaksa sitä enää.

-Harry-

"Saatanan homo älä likaa mun mattoo sun paskakyyneleilläs," sanon 

Hän juoksee ulos houneesta, käännyn ikkunaan ja kohta hän juoksee katua pois. Katson häntä kunnes en enää näe häntä. 

Vittu mitä mä nyt teen, mitä mä teen koulun kaa. Oon aina saanut luntata Louislta. Voi vittu. Miksi hänen pitää olla vittu homo. Voi vittu. Kaadun sängylle ja alan huutaa ihan vitun kovaa. lyön tyynyäni kovaa. Oveni aukeaa ja näen äitini. Hemmetti. 

"Onks kaikki hyvin" äitini kysyy

Idiootti

"Miltä näyttää" tiuskahdan hänelle. "Mitä sun ja Loun välillä tapahtu?" "Ei mitään erikoista, lakkaa jo kutsumasta häntä 'Lou' ksi, kiitos" pyöräytän silmiäni sanottua sen. "Anteeksi, Louis vain lähti aika nopeasti." hän sanoo. "Joo mäkin taisin huomata, voiks nyt vaa häippästä" sanon. "Okei, tuu kertoo jos siltä tuntuu"äitini sanoo ja lähtee jättäen oven raolleen.

"Vittu etkö osaa laittaa ovea kunnolla" huudan hänen peräänsä ja läimäytän oven kiinni niin kovaa että se avautuu taas. "VITTU" huudan taas täysii ja laitan oven kiinni ja lukkoon. Menen läppärilleni ja alan katsoa ekaa sarjaa joka tulee eteeni. 

~570 words.