Aina Yhdessä

Luku 3

-Louis-

Kävelin kaduilla joita en tuntenut. Oli pimeää ja kylmää olihan jo lokakuu. "Hitto" ärisin itsekseni ja minun teki mieli lyödä itseäni.

 'Mitäs vittua, miks mä haluun lyödä itteeni' kysyn mielessänni itseltäni. 'No ainaki tää hemmetin kipu menis fyysiseks' mietin taas .

"Ei vittu must on tulos hullu" sanon ääneen. Sen jälkeen läpsäisen itseäni poskelle niin lujaa kuin vain voin.

 "Ei hitto, siis mitä mä just tein" sanon taas ääneen. Poskeani kihelmöi ja tunsin mielihyvää siitä.

 'No voi vittu tähänkö tää menee en haluu satuttaa itteeni' ajattelin 'En oo mikää viiltelevä nössö' kuitenkin tunsin vetoa siihen miltä se tuntuisi kun viiltäisi vaikka rannettaan ja siitä tulisi ulos verta ja se kertoisi sen että ainakin hän osaisi tehdä edes jotakin oikein elämässään. 

"Voi VITTU" huudan kovaa ja kuuntelen kaikumista kun takaani kuuluu jonkun ääni.

"Hei, ootsä ok" pojan ääni sanoo takanani. Käännyn ympäri ja nään komean pojan hän on suunnilleen minua vähän nuorempi. 

"Mä oon Liam, Liam Payne" Liamiksi esittäytynyt henkilö kertoo. "Mikä sun nimi on?" hän kysyy.

Katson poikaa hämmentyneenä. Hän huomaa hämmästyksen kasvoillani ja sanoo "Sori jos tunkeilin. Ei ollu tarkotus, sä vaa vaikutat eksyneeltä" hän selittelee

"Öhm... Joo... Joo oon kai mä vähän eksyksissä" naurahadan erittäin epäuskottavasti ja alan hieromaan niskaani. Se on ärsyttävä tapa mutta en huomaa aina itsekkään tekeväni sitä. Haluan vain juosta pois.

"No tarviitko apua?" Liam kysyy. "Öhm joo se ois kiva" sanon. "Joo siis oot tällähetkellä aika paljon keskustasta pois, keskustaan on noin 23kilsaa. 

Mitä vittua oonko juossut/kävelly yli 20kilsaa. No Harryn talo ei ole ihan keskustassa mutta lähellä sitä kuitenkin. 

"Paljonko kello on?" kysyn Liamilta. "Puol kymmenen" tuo vastaa. 

Siitä kun lähdin Harryn talolta on siis n. 8h. Miten en oo huomannu ajan kulua, ja miten hemmetissä pääsen pois täältä. 

"Et sattuis tietää mitää bussipysäkkii täs lähel?"kysyn Liamilta. "No lähin on tossa parinsadan metrin päässä. Mut jos haluut ni voin viedä sut mun mopolla keskustaa oon kuitenki menossa sinne." Liam sanoo. "Oikeesti, se ois tosi kiva" vastaan. "Joo mä asun tos parinkymmenen metrin pääs ni voin heittää sut heti, jos kerrot vaa osottees ni mä vien sut sinne. "Joo okei joo mun osote on *********** ***" (en jaksanu keksii mitää lol)

~skip Liam vie Louin sen kotiin~

"Hei kiitti, Liam ihan sikan" kiitän Liamia, "Ei mitää, täs samallahan tää meni" Liam naurahtaa. 

Hän on niin rento ja hauska ja komea ja voisin mielelläni suudella noita söpöjä huulia...

Hetkonen ei Liam tykkää pojista hän itse kertoi tyttöystävästään. Vittu sinne meni sekin. Kaikki mun elämäs menee vaa päi persettä. Vittu en jaksa enää.

"No mä täst meen, moikka Louis" Liam sanoo ja lähtee. "Joo moikka" sanon erittäin myöhässä kun Liam jo kääntyy kulmasta pois.

Avaan oven hiljaa ja hitaasti ettei äitini herää. Menen huoneeseeni ja en jaksa tehä mitään muuta kuin kaatua sänkyyni ja alkaa nukkumaan. 

-Harry-

Laitan Daisylle snäppiä, haluaisiko hän nähä taas illalla. Daisylle käy koulun jälkeen. Ainiin koulu. Joudun siis näkemään Louisin huomenna tunneilla. Tekisi mieli lintsata, mutta jos lintsaan saan taas 2vk arestia. 

~skip seuraavaan päivään~

Herään aamulla yllättävän aikaseen. Ugh joudun tänään näkemään Louisin. Selailen kännykkääni parikymmentä minuuttia,kunnes äitini koputtaa oveen ja kehottaa heräämään "Joo joo" vastaan hänelle ja puen päälleni normaalit valkoinen paita ja mustat farkut yhdistelmän. 

Menen keittiön kautta, otan omenan ja lähden talosta syöden sitä. 

Saavun koulun pihaan. Ensimmäinen asia jonka näen on Louisin selkä. Menen vain suoraan hänen ohitseen.

 "Harry" hän huutaa mutta en käänny, en jaksaisi nyt. Hän tarttuu käsivarteeni ja ravistan hänet heti pois. "Älä hiton hintti koske muhun" sanon hänelle mahdollisimman kovaa ja ilkeästi.

 Hän katsoo minua kauhistuneena ja kääntää sitten katseensa ihmisiin jotka olivat alkaneet katsomaan häntä "Joo toi on vittu homo" sanon ja sylkäsen maahan. Näen kuinka kyyneleet nousevat hänen silmiinsä ja hän juoksee koulurakennusta kohti.

Hiton nössö. Muita ei näytä kiinnostavan enään vaan alkavat taas puhua jostain turhasta toisten kesken.

 Lähden kohti kaappiani. Kun pääsen sinne huomaan Louisin olevan kaapillaan. Tuhahdan ja menen omalleni ja laitan takkini ja iltapäivän kirjat sinne. 

Suljen kaappini, käännyn ja kuulen hennon äänen "Harry" tuhahdan ja käännyn Louista päin ""Niin?"vastaan. Hän näyttää yllätyneeltä että vastasin mutta sanoi kuitenkin "Meijän pitää puhuu" "Mulla ei oo mitään asiaa sulle" "Vitun homo" sanon. 

Hän vain nyökkää ja lähtee pois. Katson hänen peräänsä ja tunnen pettymystä ja surua. 'Ei enkä tunne, tunnen inhoa ja vihaa tuota inhottavaa hinttiä kohtaan.' mietin itsekseni. 

~728 words 

Ja hei sori tää on tämmöst et H kokoajan haukkuu L hintiks ja homoks, mut nii se vaa ny menee mut ei enää ehk kauaa ;) Tpwk:)