•Kun Jungkookin ovelle ilmestyy nuori ja omituinen poika, muuttuu tämän elämä täysin. Jungkookin on tehtävä vaikeita päätöksiä oman ja nuoremman elämän suhteen. Suojeleeko Jungkook häntä, vaikka tämä tietää itse joutuvan sen myötä vaaraan? Vaara nim...
Talo oli hiiren hiljainen. Kello oli noin kolme yöllä, kun ulko-ovi aukesi hiljaa narahtaen. Neljä tummaa hahmoa hiipi pimeään taloon. Hitaasti he lähestyivät kohti makuuhuoneen ovea, jossa Jungkook ja Jimin nukkuivat autuaan tietämättöminä tunkeutujista.
Ovi narisi, kun yksi miehistä työnsi oven auki. He astuivat huoneeseen ja jäivät hetkeksi tuijottamaan näkyä edessään; kaksi suloista poikaa nukkumassa sängyssä, aivan toisissaan kiinni. Yksi miehistä nyökkäsi päätään ja kaksi miehistä meni sängyn toiselle puolelle Jungkookin viereen, kun taas kaksi muuta menivät Jiminin puolelle. Vielä hetken autuas hiljaisuus, kun miehet odottivt merkkiä toimia.
3 2 1 0
Samassa miehet kävivät poikiin käsiksi. Jimin huusi kauhuissaan, silmät apposen auki rävähtäneinä, kun taas Jungkook henkäisi hämmästyksestä ja pelosta. Samassa molempien suut ja silmät peitettiin ja molemmat kiskaistiin kovakouraisesti ylös vuoteesta. Pojat yrittivät laittaa vastaan, mutta miehillä oli ylivoima. Jungkookin sydän hakkasi niin lujaa, että pelkäsi sen tulevan rinnasta ulos. Mitä tapahtuu? Onko tää painajaista?
Jungkook kuuli Jiminin uikuttavan kauhuissaan, kunnes kuului vaimea tömäys ja nuorempi vaikeni. Samassa hän tunsi takaraivossaan kovan iskun ja kaikki pimeni.
-
Jungkook pov. Au. Kauheaa kipua koko ruumiissa, varsinkin päässä. Löinkö sen johonkin? Samassa muistin painajaisen tunkeilijoista ja puistatus kulki pitkin selkääni. Kauhea uni.
Hetkinen. Missä mä makaan? En ainakaan omassa sängyssä. Ja miks mä en kuule Jiminin hengitystä vierestäni. Samassa räväytin silmäni auki ja ponkaisin istumaan. Ei vittu.
Huone oli aivan outo ja olin siellä aivan yksin. Makasin jollakin patjalla lattialla huoneen nurkassa. Huoneessa ei näyttänyt olevan muuta patjani lisäksi, kuin pieni allas. Huone oli korkea ja katon rajassa oli kapea ikkuna, mutta muita ikkunoita ei ollut. Missä ihmeessä mä oon? Samassa korviini kaikui läpitunkeva huuto. Se oli täynnä tuskaa ja pelkoa. Jimin.
Ponkaisin ylös ja ryntäsin ovelle. Yritin kiskoa sitä auki, turhaan. Aloin hakkamaan ovea nyrkeilläni ja huutamaan Jiminin nimeä ja pääsyä ulos. Samassa ovi aukesi ja hoipuin taaksepäin häkeltyneenä siitä, että ovi aukaistiin. Sisälle astui kaksi henkilöä.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Toinen miehistä näytti noin 25-vuotiaalta ja huomasin heti, että hän oli joku korkeammassa asemassa oleva, ehkä paikan johtaja.
