Näytelmä

viisi, nolla

Ulkona sataa kaatamalla. Nainen on avannut olohuoneen ikkunan kuullakseen sateen paremmin ja haistaakseen sen ihmeellisen tuoksun samalla kun hän ripustaa peilejä. Naulojen sijaan hän käyttää kiinnitysteippiä ja seinien sijaan hän ripustaa peilejä kattoon. Olohuone on pieni, mutta näyttää tilavalta ilman huonekaluja. Peilit, jotka odottavat ripustusta, ovat pinossa yhden seinän vieressä. Nainen seisoo jakkaran päällä ja asettaa neljättä peiliä kattoon kolmen edellisen viereen. Hän pudottaa teippirullan kädestään ja se kierii lattialla hetken, ennen kuin kaatuu. Sormenjäljet jäävät selvästi peilien reunoille, mutta se ei näytä naista haittaavan. Varmasti hän on jo ennen peilien ripustamista tiennyt, että joutuu pesemään ne heti.

Sade ei vaikuta hellittäneen yhtään, kun kaikki peilit vihdoin ovat katossa. Päinvastoin, se vaikuttaa jopa voimistuneen. Nainen seisoo lattialla ja katsoo lopputulosta hyvillään. Peilit täyttävät koko katon sen reunoja lukuunottamatta. Nainen katsoo ulos ikkunasta ja sulkee sitten silmänsä. Hän hengittää pari kertaa syvään ennen kuin avaa ne taas. Nyt hänen täytyy siivota. Hetken hän harkitsee koko asunnon siivoamista, mutta päättää sitten siivota vain olohuoneen. Ei muilla huoneilla ole niin väliä.

Vihdoin sade päättää loppua. Pilvien takaa paistava aurinko on laskeutunut sen verran matalalle, että se paistaa asunnon ikkunoista sisälle valaisten lattiaa, mutta ei vielä seiniä. Nainen on ehtinyt siivota olohuoneen ja myös tuulettaa sen, joten siellä tuoksuu raikkaalta ja näyttää puhtaalta. Katossa olevat peilit heijastavat jokaisen saamansa yksityiskohdan terävästi. Lattialla ei ole murustakaan.

Nainen istuu keittiössä mietteliäänä naputellen kynällä pöytää. Tarkemmin ottaen pöydällä olevaa kirjepaperia. Se ammottaa valkoisella tyhjyydellään ja näyttää odottavan täydellisiä sanoja, joita kukaan ei voi ikinä löytää. Sen vieressä lepää kirjekuori, jonka päällä lukee jo saaja. Ei osoitetta, vaan pelkkä saaja. Ei edes saajan nimeä, pelkästään "isälle".

Nainen lopettaa kynän naputtelun ja siirtää hiuksia korvansa taakse. Sitten hän alkaa kirjoittaa.

Hei, isä.

Anteeksi, isä.

Hän lopettaa kirjoittamisen. Miten tästä kuuluisi muka jatkaa? Hän melkein rypistää paperin, mutta keksii sitten mitä haluaa sanoa.

Ja kiitos kaikesta, isä.

###

Taivaalla ei näy pilven pilveä, eikä ulkona tuule yhtään. Nainen avaa toisenkin olohuoneen ikkunoista ja katsoo siitä ulos, katsoo alas. Tällä puolella kerrostaloa on pieni nurmikko alue, jolla lapset usein leikkivät tai aikuiset ottavat aurinkoa.

Numero seitsemän. Siinä vasta hyvä numero. Puhdas, viaton, eläväinen numero. Olisivatkohan asiat nyt toisin, jos hän asuisi asunnossa numero seitsemän? Ajatus kuulostaa lapselliselta, mahdottomalta, vähäpätöiseltä. Mutta nainen ei voi olla ajattelematta sitä. Eikä edes yritä.

Jotain punaista, punaista, punaista. Enää hän tarvitsee jotain punaista. Nainen kävelee ympäri asuntoaan etsien jotain punaista. Hän on niin eksynyt irrallisiin ajatuksiinsa, että muistaa viinipullon vasta kierrettyään keittiöön asti. Viini on punaista. Tummanpunaista. Täydellistä. Hän ottaa kaapista viinilasin, hienoimman minkä löytää, ja kaataa sen täyteen viiniä. Sitten hän kävelee olohuoneeseen ja katsoo ympärilleen, viinilasi hoikassa kädessään. Kaikki on valmista. Aurinko on laskemassa, päivä päättymässä.

Minun ei ollut tarkoitus satuttaa sinua,

Asunnon numero viisi olohuoneessa nainen katsoo hetken auringonlaskua, ja antaa sitten itsensä kaatua selkä edellä lattialle. Viinilasi rikkoutuu ja sen sirpaleet lentävät ympäri huonetta tanssahdellen lattialla kunnes kyllästyvät. Muutama niistä osuu naiseen vahingoittaen tämän ihoa. Punainen viini leviää pitkin lattiaa tunkeutuen naisen hiuksiin ja osoittaen hänelle hellästi myötätuntoa niin hyvin kuin lämmin viini pystyy sitä osoittamaan.

mutta minä satutin,

Nainen ei tunne mitään kipua. Hän vain katsoo itseään katossa roikkuvista peileistä ja antaa hymyn hiljaa vaihtua kyyneliin.

"Minä annan sinulle näytelmän", hän kuiskaa itselleen ja sanat aiheuttavat vain lisää kyyneleitä.

minä satutin sinua.

"Parhaan näytelmän jonka olet ikinä nähnyt."